Olen v. 1986 saanut asuinrakennuksen tontin ja rakennuspuut vanhemmiltani. Rakensimme silloin talon nyk. aviomieheni kanssa. Meidät vihittiin v. 1990. Lainhuuto kyseiseen tilaan on yksin minulla. Minulla on varallisuutta enemmän kuin miehelläni.
Miehelläni oli ed. avioliitosta yksi poika ja sitten meillä on yksi yhteinen lapsi. Voinko eläissä yksin myydä, lahjoittaa tai testamentata ko. kiinteistön ja sillä olevan asuinrakennuksen meidän yhteiselle pojalle, sillä en halua, että mieheni edellisestä avioliitosta oleva poika pääsee mistään kautta osalliseksi omistamaani taloon. Mitä pitäis tehdä, ettei hän sitten aikanaan jos minä kuolen ensin pääse isänsä kautta osalliseksi omaisuuteeni.





















1 vastaus


Minilex

Soita lakimiehelle - 0600 12 450

Hei,

tässä tapauksessa teidän täytyy ensin selvittää eräs seikka: Miten maapohjan ja rakennuksen omistus jakautuu? Omistatteko te ne yksin, vai omistaako miehenne jonkin osuuden rakennuksesta ja/tai maapohjasta? Omistuksen määräytyminen parisuhteessa ei ole aivan yksinkertainen asia.

Toki lähtökohtaisesti omaisuus kuuluu sille, jonka nimissä se on. Mutta tästä lähtökohdasta poiketaan, jos osapuolet saantohetkellä tarkoittivat jotain muuta. Siis jos esimerkiksi -86 tarkoitus oli, että te ja miehenne omistavat yhdessä maapohjan, asia on näin – riippumatta lainhuudosta.

Lisäksi rakennuksen omistusoikeutta arvioidaan erikseen; lainhuutomerkintä koskee sinänsä vain maapohjaa. Se, omistatteko rakennuksen yksin vai yhdessä miehenne kanssa, riippuu siitä, miten rakentamisaikana tarkoititte jakaa omistuksen.

Jos rakennus ja maapohja kuuluvat yksin teille, voitte tietenkin määrätä siitä esimerkiksi testamentilla. Mutta jos miehenne em. sääntöjen perusteella omistaa esimerkiksi puolet rakennuksesta, ette toki voi yksin määrätä siitä. Jos aiotte myydä tai lahjoittaa ne miehenne eläessä, täytyy lisäksi huomioida ns. vallinnanrajoitukset. Avioliittolain 38 §:n mukaan yhteisenä kotina käytettävän kiinteistön myynti edellyttää puolison suostumusta (omistuksesta riippumatta.)

On käytännöllistä, että te ja miehenne selvennätte ja vahvistatte keskinäiset omistussuhteenne ensin. Se voi tapahtua esimerkiksi avioehtosopimuksen muodossa. Voitte sopia muun ohessa, että kun liittonne purkautuu, kuolemaan tai eroon, (mies) A:lla ei ole avio-oikeutta kiinteistöön X ja rakennukseen, jotka ovat alusta alkaen kuuluneet yksin (vaimo) B:lle. Tällöin ei ole mahdollista, että ne päätyisivät miehenne aiemmalle lapselle. Toki omistussuhteen voi selventää myös muulla yksityisellä sopimuksella, minkä jälkeen voitte esimerkiksi testamentata omaisuutenne.

Jos keskinäinen omistus jakautuu niin, että miehenne omistaa esimerkiksi puolet rakennuksesta tahi siitä ja maapohjasta, järjestely on hieman monimutkaisempi. Tällöin miehenne voi esimerkiksi laatia testamentin, jossa hän määrää ko. omistusosuutensa yhteiselle lapsellenne C:lle. Tämä edellyttää sitä, että miehellänne on riittävästi muuta omaisuutta, jotta hänen aiempi lapsensa perii ns. lakiosan. Lapsenhan täytyy periä lakiosana vähintään puolet siitä, mitä perisi ilman testamenttia.

Joka tapauksessa ensin kannattaa tehdä selväksi, miten omistus jakautuu teidän ja miehenne välillä. Muuten vaarana on, että kun olette molemmat kuolleet, perilliset käyvät pitkän ja kalliin riidan siitä, mitä vuosikymmeniä sitten tarkoitettiin.

Huomaathan, että lainsäädäntö on saattanut joiltain osin muuttua.
Varmista asiasi lakipuhelimesta, soita
0600 12 450.

Aiheeseen liittyvät kysymykset

 

» Lakipalvelut jopa 40 % edullisemmin - nopeasti ja luotettavasti »