» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapaus eteni korkeimman oikeuden käsiteltäväksi siltä osin, oliko hovioikeuden toimitettava kirjallisen menettelyn sijasta pääkäsittely, kun asian ratkaiseminen riippui Y:n käräjäoikeudessa antaman kertomuksen uskottavuudesta.
Tapauksessa käräjäoikeus katsoi syyttäjän syytteestä selvitetyksi, että A oli yrittänyt anastaa tavaraa asunto-osakeyhtiö X:n kellarista yrittäen murtaa raudalla rikki kellarin ovea. Tästä ovi oli vaurioitunut. A kuitenkin kiisti syytteen. Hän kiisti edes olleensa tekopaikalla. Käräjäoikeus perusti syyksilukemisen luotettavana pitämäänsä todistaja Y:n kertomukseen. Y oli kuultuaan asunto-osakeyhtiö X:n käytävästä ääniä ja mentyään paikalle katsomaan nähnyt siellä A:n käytävässä. Käytävän ovessa oli ollut murtojälkiä ja Y oli löytänyt myöskin murtoesineen paikalta.
Käräjäoikeus tuomitsi A:n rikoslain 28 luvun 1 §:n ja 4 luvun 1 §:n nojalla varkauden yrityksestä sekä eräästä muusta hänen syykseen luetusta rikoksesta 30 päivän yhteiseen vankeusrangaistukseen.
A valitti käräjäoikeuden ratkaisusta hovioikeuteen. Hän kiisti syyllistyneensä käräjäoikeuden hänen syykseen lukemaan tekoon ja vaati syytteen hylkäämistä, sillä perusteella, että todistaja Y:n kertomus ei ollut luotettava. A:n mielestä Y:n kertomuksen teki epäluotettavaksi se, että Y oli tehnyt poliisille aikanaan ilmoituksen, jonka mukaan A olisi murtautunut asunto-osakeyhtiö X:ssä olleeseen työmaakoppiin ja kantanut käsissään työkaluja. Poliisitutkinnassa oli kuitenkin todettu, ettei työmaakoppiin ollut murtauduttu eikä kopista ollut hävinnyt omaisuutta. Kun työmaakoppiin tunkeutumista koskeva ilmoitus oli osoittautunut perättömäksi, oli sen tilalle esitetty väite asunto-osakeyhtiön kellarin oven vääntämisestä. Tämän väitteen todenperäisyyttä poliisi ei ollut selvittänyt.
Hovioikeus katsoi, että A ei ollut valituksessaan riitauttanut todistaja Y:n kertomuksen sisältöä. Lisäksi kertomuksen luotettavuus oli riitautettu sellaisella perusteella, jonka merkitys oli arvioitavissa kirjallisessa menettelyssä. A ei myöskään ollut vaatinut pääkäsittelyn toimittamista.
Hovioikeus katsoi, ettei todistaja Y:n kertomusta ollut valituksessa esitetyllä perusteella pidettävä epäluotettavana. Todistaja Y ei tehdessään poliisille ilmoitusta työmaakoppiin kohdistuneesta teosta ollut tuntenut A:ta eikä hän ollut ilmoittanut, että A olisi tuon rikoksen tekijä. Hovioikeus ratkaisi asian kirjallisessa menettelyssä ja pysytti käräjäoikeuden tuomion.
A valitti hovioikeuden tuomiosta korkeimpaan oikeuteen. Valituksessaan A vaati, että syyte varkauden yrityksestä hylätään. Toissijaisesti A vaati, että korkein oikeus palauttaa asian hovioikeuteen pääkäsittelyn toimittamista varten.
Korkein oikeus totesi oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 15 §:n 1 momentin mukaan, että hovioikeuden on toimitettava pääkäsittely sitä koskevasta vaatimuksesta riippumatta, jos asian ratkaiseminen riippuu käräjäoikeudessa vastaanotetun suullisen todistelun uskottavuudesta.
Tapauksessa A, joka on kiistänyt syyllisyytensä tarkoitettuun tekoon ja kiistänyt edes olleensa tekopaikalla, on riitauttanut todistajan kertomuksen sisällön. Kysymys on siten ollut Y:n kertomuksen uskottavuudesta, jota hovioikeus ei ole voinut pelkästään välillisesti, A:n valituksessaan esittämien seikkojen perusteella ja A:ta sekä Y:tä kuulematta luotettavasti arvioida.
Näin ollen hovioikeuden tuomio kumotaan A:n syyksi luetun varkauden yrityksen ja tuomitun yhteisen vankeusrangaistuksen osalta. Asia palautetaan näiltä osin hovioikeuteen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa