» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa meijerimaidon viitemäärän eli niin sanotun maitokiintiön huutokaupasta kertyneet varat oli jo jaettu ja lähetetty velkojille, kun valittaja K valitti hovioikeuden tuomiosta. Valituksessaan korkeimmalle oikeudelle K vaati, hovioikeuden tuomion purkua ja ulosmittauksen kumoamista ja vaihtoehtoisesti sen määräämistä, että pakkohuutokaupalla myydyn viitemäärän kauppahinnasta olisi palautettu hänelle 25 000 markkaa.
Korkein oikeus totesi, että ratkaisun antamisen aikaan voimassa olleen ulosottolain 10 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan sen jälkeen, kun kertyneiden rahavarojen lopputilitys oli tehty ja rahavarat lähetetty velkojalle, voitiin valittaa vain lopputilityksessä olevasta virheestä, mistä ei ollut kysymys K:n valituksessa. Sen mukaan täytäntöönpanon päätyttyä ratkaisu ei voinut olla enää poistettavissa tai purettavissa myöskään ylimääräisin muutoksenhakukeinoin. Koska Asiassa ei ollut ilmennyt K:n purkuhakemuksen perusteella tai muutoinkaan sellaisia seikkoja, joiden johdosta mahdollisuutta purkaa ratkaisu olisi tullut arvioida toisin, korkein oikeus jätti K:n hakemuksen tutkimatta.
Ratkaisu muodostui kuitenkin äänestyspäätöksellä, jossa yksi tuomioistuimen jäsen oli eri mieltä. Eri mieltä olleen jäsenen mukaan mainittu ulosottolain säännös ei koskenut muutoksenhakua. Jäsen viittasi oikeuskäytäntöön, jossa lainvoimaisen täytäntöönpanotoimen purkua oli pidetty mahdollisena. Hän katsoi, että hakemus lainvoiman saaneen tuomion purkamisesta jouduttaisiin ulosottolain 10 luvun 1 §:n 2 momentin estämättä ainakin joissakin tapauksissa tutkimaan ja että hakemus voitaisiin eräissä tapauksissa myös hyväksyä. Hakemuksen tutkimista tapauksessa olisi edellyttänyt siten myös mahdollisen purkuperusteen olemassaolon selvittäminen. Jäsenen mukaan ei ollut kuitenkaan todennäköistä, että K olisi esittänyt tuomion purkamiseksi riittäviä perusteita, minkä vuoksi tutkittuaan hakemuksen korkein oikeus olisi hylännyt hakemuksen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa