» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa 2014:94 A oli tuomittu törkeästä veropetoksesta hovioikeuden lainvoimaisella tuomiolla, josta ei saanut enää valittaa. A oli vienyt asian Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, joka oli katsonut hovioikeuden tuomion loukanneen kaksoisrangaistavuuden kieltoa (ne bis in idem) A:n vahingoksi, sillä hovioikeus ei ollut keskeyttänyt asian käsittelyä siinä vaiheessa, kun A:lle samassa asiassa verotusmenettelyssä määrätyt veronkorotukset olivat tulleet lopullisiksi. A vaati korkeimmassa oikeudessa hovioikeuden tuomion purkua veropetosta koskevan syytteen osalta, koska A:n mukaan tuomio oli perustunut ilmeisen väärään lain soveltamiseen.
Korkein oikeus hylkäsi A:n hakemuksen, koska hovioikeudessa ei ollut tapahtunut oikeudenkäyntivirhettä eikä edellytyksiä hovioikeuden tuomion poistamiselle siten ollut. Hovioikeuden tuomion purkamisellekaan ei ollut edellytyksiä, sillä se ei ollut perustunut ilmeisen väärään lain soveltamiseen. Korkeimman oikeuden mukaan Euroopan ihmisoikeussopimuksesta ei automaattisesti seuraa, että ihmisoikeusloukkauksen sisältävä tuomio olisi poistettava tai purettava. Koska hovioikeuden tuomio perustui silloisiin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen linjauksiin, se oli sen hetkisen oikeustilan mukainen eikä sitä tullut poistaa tai purkaa.
Osa korkeimman oikeuden tuomareista oli eri mieltä enemmistön kanssa. Heidän mukaansa hovioikeuden tuomio olisi tullut poistaa siltä osin kuin se koskee niitä verovuosia, joilta A:lle oli määrätty veronkorotus, koska hovioikeuden ei olisi tullut tutkia syytettä niiltä osin. He perustelivat kantaansa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen aiemmilla ratkaisuilla ja ihmisoikeusmyönteisellä laintulkinnalla.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa