» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksesta yleisesti ja käsittely alemmissa oikeuksissa
Tapauksessa A oli pyytänyt hovioikeudesta jäljennöstä hovioikeuden esittelijän laatimasta muistiosta liittyen sellaiseen hovioikeuden antamaan tuomioon, jossa A oli asianosaisena. Kyse oli tapauksen osalta siitä, miten asiakirjaa koskeva pyyntö tuli käsitellä hovioikeudessa ja millä tavalla siihen liittyvä muutoksenhaku tuli tehdä. Arvioitavaksi tuli hovioikeuden kokoonpanon toimivaltaisuus asian käsittelyn suhteen ja se, olisiko A:n tullut pyytää korkeimmalta oikeudelta valituslupa muutoksenhakuun.
A:n pyytäessä jäljennöstä hovioikeudesta, totesi hovioikeus ensiksikin, että asiassa oli laadittu esittelymuistio, johon sisältyi esittelijän tosiseikkoihin liittyvän arvion lisäksi hänen arvionsa tuomiolla ratkaistusta asiasta ja esittelijän tekemä ratkaisuehdotus. Hovioikeus katsoi asianosaisella olevan lainsäädännön mukaan oikeus saada tieto asian esittelymuistiosta sen jälkeen, kun asian käsittely oli viranomaisessa päättynyt. Tieto esittelymuistiosta tuli saada asiaa käsitelleeltä viranomaiselta. Tiedonsaannin katsottiin rajoittuvan kuitenkin niin, että asiakirjan sisältäessä tietoja tietyistä voimassa olleen oikeudenkäymiskaaren tarkoittamista neuvotteluista, oli tiedonsaanti mahdollista ainoastaan viranomaisen luvalla.
Hovioikeus huomioi lakivaliokunnan korostaneen tuomioistuinten neuvottelusalaisuutta riippumattoman oikeuslaitoksen perusedellytyksenä niin, ettei tuomioistuimen antamalla luvallakaan tulisi olla mahdollista antaa asianosaiselle tietoa tuomioistuimen jäsenten suullisesti ja kirjallisesti neuvotteluissa ilmaisemista seikoista. Myös lain esitöiden mukaan esittelijän muistion katsottiin kuuluvan neuvottelusalaisuuden piiriin niiltä osin kuin se piti sisällään esittelijän arvion liittyen asian tosiseikkoihin ja sovellettavaan oikeuteen. Hovioikeus hylkäsi A:n pyynnön saada tieto esittelymuistion osasta, joka ei ollut julkinen ja joka sisälsi mainitun kaltaisia arvioita. Hovioikeus ilmoitti muutoksenhaun asiasta olevan mahdollista korkeimmalta oikeudelta. A:n pyyntöä koskevan asian ratkaisi hovioikeudessa hovioikeuden presidentti, hovioikeuden kansliapäällikön esittelystä.
Tapauksen käsittely korkeimmassa oikeudessa
Asian käsittely jatkui korkeimmassa oikeudessa, kun A vaati, että korkein oikeus vahvistaisi hovioikeuden loukanneen Euroopan ihmisoikeussopimuksen määräyksiä hylättyään asianosaisen pyynnön saada rikostuomioon liittyvä esittelijän muistio. A vaati myös jo hovioikeudessa pyytämänsä jäljennöksen hänelle toimittamista. Korkein oikeus katsoi, että lain viranomaisten toiminnan julkisuudesta (julkisuuslaki) mukaan päätöksen asiakirjan antamisesta teki pääasiallisesti se viranomainen, jonka hallussa asiakirja oli, minkä lisäksi viranomaisen kieltäytyessä pyydetyn tiedon antamisesta, voitiin asia saattaa viranomaisen ratkaistavaksi. Viranomaisella katsottiin tarkoitettavan muun muassa tuomioistuimia ja muita lainkäyttöelimiä, tapauksen osalta hovioikeutta. Korkeimman oikeuden mukaan käsiteltäväksi tuli kuitenkin se, millaisessa menettelyssä ja kokoonpanossa hovioikeuden olisi tullut ratkaista asia.
Korkeimman oikeuden mukaan lain sanamuodosta voitiin päätellä, että asia olisi tullut ratkaista tuomioistuimena. A:n esittämä pyyntö oli liittynyt vireillä olleeseen oikeudenkäyntiin ja muutoksenhaun tuli tällöin tapahtua samassa järjestyksessä kuin haettaessa muutosta asiaan, johon pyyntö liittyy. Asianosaisen oikeutta saada tieto koskien riita- tai rikosasian oikeudenkäyntiaineistoon kuuluvaa asiakirjaa pidettiin erillisenä ja erikseen säänneltynä kysymyksenä kuin viranomaisten asiakirjojen yleistä julkisuutta. Tuomioistuimet vastasivat lainkäyttöviranomaisina siitä, että asianosaisen oikeus tiedonsaantiin oikeudenkäyntiaineistosta toteutui oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimusten mukaisesti. Korkein oikeus katsoi näin ollen, että vireillä olevaan oikeudenkäyntiin liittyviä asiakirjoja tai niihin sisältyvien tietojen saantia koskevat pyynnöt, jotka oli saatettu viranomaisen ratkaistaviksi julkisuuslain mukaisesti, oli ratkaistava tuomioistuimessa siinä järjestyksessä kuin oli säädetty lainkäyttöasioista. Korkeimman oikeuden mukaan hovioikeus oli joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta päätösvaltainen kolmijäsenisenä, eikä hovioikeuden presidentillä ollut tapauksen asiassa ollut toimivaltaa yksin tehtävään ratkaisuun.
Korkeimman oikeuden käsiteltäväksi tuli lisäksi kysymys siitä, oliko hovioikeus toiminut oikein osoittaessaan A:n hakemaan tehtyyn ratkaisuun muutosta korkeimmalta oikeudelta ilman valitusluvan pyytämistä. Korkein oikeus katsoi, että viranomaisen päätökseen haetaan tavallisesti muutosta hallintolainkäyttölain osoittamalla tavalla, jollei julkisuuslaista muuta johdu. Asiaan, joka oli ratkaistu ja johon liittyen A oli vaatinut jäljennöstä, katsottiin haettavan muutosta valituslupaa pyytämällä, mistä johtuen myös oikeudenkäyntiin liittyen tiedonsaantia asiakirjasta tuli hakea muutosta valituslupaa pyytäen. Korkein oikeus huomioi asian osalta julkisuuslain esitöistä ilmenneen tavoitteen estää se, että muutoksenhaku eriytyisi. Korkein oikeus kumosi hovioikeuden päätöksen, poisti hovioikeuden antaman valitusosoituksen ja palautti asian ratkaistavaksi hovioikeudessa niin, että kokoonpano olisi toimivaltainen ja valitusosoitus voitaisiin antaa laillisesti. Osa korkeimman oikeuden jäsenistä oli asiassa eri mieltä, minkä lisäksi esittelijä antoi mietinnön.
Mietinnön antanut esittelijä oli korkeimman oikeuden kanssa samaa mieltä siitä, että muutoksenhaun hovioikeuden päätökseen tuli tapahtua valituslupaa pyytäen. Hovioikeuden toimivaltaisuuden osalta esittelijä katsoi hovioikeuden ratkaisseen A:n esittämän pyynnön julkisuuslain mukaisena viranomaisena, jolloin esittelijän mukaan hovioikeus ratkaisi hallintoasian, ei lainkäyttöasiaa. Pääsääntönä voitiin tällöin pitää muutoksenhakua hallintolainkäyttölain mukaisesti. Poikkeuksellisen muutoksenhaun katsottiin liittyvän asianosaisen tiedonsaantipyyntöön asiakirjasta koskien vireillä olevaa oikeudenkäyntiä. Esittelijän mukaan pääasian muutoksenhakutien noudattamisen ei tällöin tullut merkitä asiakirjan julkisuuteen liittyvän asian muuttumista lainkäyttöasiaksi. Esittelijä katsoi esittelymuistion olevan julkisuuslain mukaisesti niin sanottu muu asiakirja, jonka julkiseksi tulo voisi olla mahdollista aikaisintaan päätöksen allekirjoittamisen jälkeen, jolloin asianosaisen olisi mahdollista saada sitä koskeva tieto vasta asian tultua loppuun käsitellyksi. Esittelijän mukaan asian oltaisiin voitu katsoa soveltuvan hallintoasiana ratkaistavaksi, minkä lisäksi hovioikeuden presidentti olisi ollut asian ratkaisemiseen toimivaltainen. Esittelijä katsoi, että korkein oikeus tulisi mahdollisesti palauttamaan asian hovioikeuteen, jotta sitä koskien voitaisiin antaa laillinen valitusosoitus. Yksi eri mieltä olleista jäsenistä hyväksyi mietinnön.
Toinen eri mieltä olleista jäsenistä oli korkeimman oikeuden kanssa samalla kannalla hovioikeuden presidentin toimivallan osalta. Muutoksenhakuun liittyen jäsen totesi muun muassa hovioikeuden olleen ensimmäinen oikeusaste koskien A:n pyyntöä saada tieto esittelijän muistion ei-julkisesta osasta. Eri mieltä ollut jäsen katsoi, että voimassa olleen lainsäädännön mukaan mainitun kaltaisessa tilanteessa muutoksenhaku korkeimpaan oikeuteen tapahtui ilman valitusluvan pyytämistä. Lisäksi eri mieltä ollut jäsen korosti tiedonsaantia oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksiin kuuluvana osana. Jäsen katsoi asianosaisella olevan tiedonsaantia koskevan pyyntönsä osalta itsenäinen oikeussuojan tarve, jonka tuli olla pääasialle valitusluvan myöntämisestä riippumaton. Eri mieltä ollut jäsen katsoi näin ollen, että hovioikeuden antama valitusosoitus oli ollut oikea. Kolmas eri mieltä ollut jäsen oli mainitun kannan kanssa samaa mieltä.
Tapauksen käsittelystä voidaan yleisesti ottaen huomioida tarkastelun kohdistuneen pääosin hovioikeuden menettelyyn ja muutoksenhakuun liittyneisiin seikkoihin.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa