» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa A, B ja C olivat yhdessä syyllistyneet X:n pahoinpitelyyn muun muassa potkimalla ja lyömällä häntä. Lisäksi C oli yrittänyt taivuttaa pahoinpitelyn todistajaa salamaan tietämiään seikkoja tapahtuneesta. Näiden vuoksi käräjäoikeus tuomitsi A:n pahoinpitelystä kolmeksi kuukaudeksi vankeuteen, B:n pahoinpitelystä kolmeksi kuukaudeksi vankeuteen ja C:n pahoinpitelystä sekä yllytyksestä perättömään lausumaan viiden kuukauden vankeuteen. Vankeusrangaistukset tuomittiin ehdollisina.
A, B ja C valittivat hovioikeuteen. He vaativat, että heidän ehdolliset vankeudet muunnetaan sakkorangaistuksiksi tai ainakin, että heidän rangaistuksiaan alennetaan. Hovioikeus hyväksyi pääosin käräjäoikeuden tuomion, mutta totesi, että pelkkä ehdollinen vankesrangaistus ei yksinään riitä rangaistukseksi pahoinpitelystä. Hovioikeus päätti alentaa A:n ja B:n ehdolliset vankeusrangaistukset 60 päiväksi vankeutta ja C:n osalta ehdollinen vankeus alennettiin neljäksi kuukaudeksi sekä näiden lisäksi hovioikeus määräsi jokaiselle vastaajalle ehdollisen vankeuden lisäksi 60 päiväsakkoa.
Hovioikeus siis alensi käräjäoikeuden määräämää ehdollista vankeutta, mutta lisäsi ehdollisen vankeuden lisäksi oheisseuraamukseksi päiväsakkoja tuomituille. Vastaajat A, B ja C valittivatkin asiasta korkeimpaan oikeuten ja vaativat kunkin ehdollisen vankeuden lieventämistä sakoksi, tai että rangaistukset pysytetään yksinomaan ehdollisina vankeuksina ja että niitä alennettaisiin. KKO antoi vastaajille valitusluvan.
Korkein oikeus totesi, että muutoksenhaussa on voimassa pääsääntönä se, että käräjäoikeuden tuomiota ei saa muuttaa muutoksenhakijan vahingoksi eikä vastapuolen eduksi, jos vastapuoli ei ole hakenut tuomioon muutosta. Tässä on kyse rikosasian vastaajan oikeusturvasta. KKO katsoikin, että tapauksessa arvioitavana on se, onko sakkojen määrääminen oheisseuraamuksena ollut vastoin periaatetta, jonka mukaan rangaistusta ei saa määrätä muutoksenhakijan vahingoksi.
KKO huomautti, että ratkaisevan kysymyksenä on nimenomaan tuomittujen rangaistusten vertailu eli rangaistusten ankaruutta on arvioitava ja vertailtava keskenään. Hallituksen esityksen mukaan rikoslaissa luetellut rangaistuslajit asettuvat seuraavaan ankaruusjärjestykseen lievimmästä ankarimpaan: rikesakko, sakko, ehdollinen vankeus, yhdyskuntapalvelu ja ehdoton vankeus. Oheisseuraamus määrätään ehdollisen vankeuden rinnalla, mikäli ehdollinen vankeus katsotaan riittämättömäksi seuraamukseksi rikoksesta. Näin ollen ehdollinen vankeus ja sen rinnalla sakko on ankarampi rangaistus kuin pelkkä ehdollinen vankeus.
Näillä perusteilla KKO katsoikin, että hovioikeus tuomitessaan A:n, B:n ja C:n ehdolliseen vankeuteen ja oheissakkoon, on samalla muuttanut käräjäoikeuden aiempaa tuomiota muutoksenhakijoiden vahingoksi. KKO katsoi, että ehdollisten vankeuksien pituuden vähentämisellä ei ollut asiassa merkitystä. Päätöslauselmassaan KKO totesi, että asiassa on tapahtunut rangaistusten määräämisessä tapahtunut virhe ja siksi ne on määrättävä uudelleen. KKO totesi myös, että se ei niitä voi määrätä vaan kysymyksessä on hovioikeuden tehtävä. Näin ollen korkein oikeus kumosi hovioikeuden tuomion ja määräsi asian palautettavaksi hovioikeuteen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa