» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Ratkaisussa KKO:2012:70 oli kyse vangitsemisesta. Asiassa A oli tuomittu käräjäoikeudessa törkeistä huumausainerikoksista ynnä muusta rangaistukseen ja määrätty pidettäväksi asian vuoksi edelleen vangittuna. Hovioikeus oli tehnyt pääkäsittelyn yhteydessä pysyttänyt päätöksellään käräjäoikeuden määräyksen vangitsemisesta. A vaati korkeimmassa oikeudessa hovioikeuden tekemän vangitsemispäätöksen kumoamista.
KKO:n tuli ratkaista, voitiinko hovioikeuden tekemästä päätöksestä hakea muutosta oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 2 §:n 1 momentin mukaisesti valituslupaa pyytämällä vai voiko siitä kannella pakkokeinolain 1 luvun 27 §:n mukaisesti.
Pakkokeinolain 1 luvun 27 §:n mukaan vangitsemisasiassa annettuun päätökseen ei saa erikseen hakea muutosta valittamalla, mutta vangittu voi kannella päätöksestä. Lisäksi oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan hovioikeuden ratkaisusta valittamista varten on pyydettävä Korkeimmalta oikeudelta valituslupa, jos valitus koskee hovioikeuden muutoksenhakuasteena ratkaisemaa asiaa tai tällaisen asian yhteydessä antamaa ratkaisua. Lain esitöiden mukaan valitettaessa hovioikeuden muutoksenhakuasian yhteydessä määräämään pakkokeinoratkaisuun tulee saada valituslupa.
A:ta koskeva vangitsemispäätös on voimassa pakkokeinolain 1 luvun 26 §:n 2 momentin mukaisesti rangaistuksen täytäntöönpanon alkamiseen asti tai muutoksenhakuistuimen toisin päättäessä. KKO:n mukaan hovioikeuden oli tullut A:n pyynnöstä uudelleen arvioida vangitsemisen edellytykset. Hovioikeus on perustellut tekemäänsä vangitsemispäätöstä sillä, että oli tuomittu pitkään vankeusrangaistukseen, edellytyksiä ei ollut arvioida edellytyksiä vangitsemiselle käräjäoikeuden päätöksestä poikkeavalla tavalla ja hovioikeus ei katsonut A:n vangittuna pitämisen olevan kohtuutonta.
KKO:n tulkinnan mukaan hovioikeuden tekemästä vangitsemista koskevasta ratkaisusta voi kannella pakkokeinolain 1 luvun 27 §:n nojalla, kun hovioikeus on ensimmäinen oikeusaste, joka on päättänyt vangitsemisesta. KKO siten katsoi, että A:n kantelu tulee jättää tutkimatta, koska hänen asiassaan hovioikeus oli muutoksenhakutuomioistuimena päättänyt vangitsemisesta. A:n tuli asiassa siksi saada muutoksenhakulupa. A:n valituslupahakemuksen osalta asia siirrettiin KKO:n jaoston käsiteltäväksi ja ratkaistavaksi.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa