» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
A oli hakenut kaupanvahvistajamääräystä käräjäoikeudelta. Käräjäoikeus hylkäsi A:n hakemuksen, koska A:ta ei voitu pitää toimensa vuoksi sopivana kaupanvahvistajaksi. Lisäksi kaupanvahvistajien määrää ei ollut tarpeenmukaista lisätä. Käräjäoikeus oli ratkaisussaan todennut, että ratkaisuun sai hakea muutosta valittamalla. A valittikin hovioikeuteen, joka katsoi, että kaupanvahvistaja-asetuksen perusteella kaupanvahvistajamääräyksen antamisesta, peruuttamisesta tai antamatta jättämisestä ei voinut hakea muutosta valittamalla. Hovioikeus jätti valituksen tutkimatta. Korkein oikeus myönsi A:lle valitusluvan. Korkeimman oikeuden ratkaisu keskittyi siihen, oliko A:lla ollut oikeus hakea muutosta käräjäoikeuden ratkaisuun, jossa A:n hakemus hylättiin.
Korkeimman oikeuden mukaan kaupanvahvistaja-asetuksesta oli pääteltävissä, että määräyksen antamatta jättämisestä ei saanut valittaa. Seuraavaksi oli ratkaistava se, oikeuttiko perustuslaki A:n hakemaan muutosta. Perustuslain mukaan valitusoikeus korostuu silloin, kun ratkaisu koskee yksilön oikeuksia. Korkeimman oikeuden mukaan käräjäoikeuden on kaupanvahvistajaa määrätessään huomioitava hakijan edellytykset ja toiseksi kaupanvahvistajien määrä. Määrän osalta on kysymys tarkoituksenmukaisuusharkinnasta. Kaupanvahvistaja toimii toimessaan virkavastuun alaisena ja kaupanvahvistajan määräämisasia on tarkoituksenmukaisuusharkintaa myös henkilökohtaisten ominaisuuksien osalta, ei käräjäoikeuden päätös koskenut A:n oikeuksia siten, että hänellä olisi ollut oikeus valittaa päätöksestä vastoin kaupanvahvistaja-asetusta. Korkein oikeus ei siten muuttanut hovioikeuden ratkaisua.
Eri mieltä olleiden jäsenten mielestä henkilöä koskeva arviointi koskettaa hakijan oikeuksia siten, että perustuslain mukaan hänellä olisi tullut olla oikeus valittaa asiasta, jotta oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeet turvataan.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa