» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Käräjäoikeus tuomitsi A:n tekijänä tehdyistä kahdesta varkaudesta, varkauden yrityksestä sekä eräästä muusta rikoksesta vakeuteen ja vahingonkorvauksiin. Korvaukset tuli suorittaa yhteisvastuullisesti samoista varkauksista ja varkauden yrityksistä tuomitun henkilön kanssa.
A valitti hovioikeuteen. Hän vaati, että hänen katsottaisiin syyllistyneen yhteen varkauden avunantoon ja että muut syytteet ensisijaisesti hylätään tai että ne toissijaisesti katsotaan avunannoiksi. Hovioikeus päätti pitää asiassa pääkäsittelyn. A kutsuttiin hovioikeuden pääkäsittelyyn henkilökohtaisesti uhalla, että valitus jätetään hänen poissa ollessaan sillensä. A ei ollut saapunut hovioikeuden pääkäsittelyyn eikä hän ollut ilmoittanut esteestä. Paikalla ollut A:n asiamies oli pyytänyt asian ratkaisemista kirjallisessa menettelyssä siltä osin kuin kysymys oli rikokseen osallisuutta koskevasta kysymyksestä ja rangaistuksesta. Hovioikeus jätti A:n valituksen sillensä, koska hän oli jäänyt saapumatta hovioikeuden pääkäsittelyyn henkilökohtaisesti.
A valitti asiasta Korkeimpaan oikeuteen ja vaati, että Korkein oikeus myöntää hänelle valitusluvan ja palauttaa asian hovioikeuteen käsiteltäväksi. Korkein oikeus totesi, että päätökseen, jolla hovioikeus on jättänyt valituksen sillensä, ei voida hakea muutosta valittamalla. A:n muutoksenhakemus tutkittiin kanteluna. Kantelussa oli kysymys siitä, olisiko hovioikeuden pitänyt ratkaista asia vaadituilta osin A:n poissaolosta huolimatta, koska A:n asiamies oli paikalla.Perusteluissaan Korkein oikeus käsitteli sekä kotimaista lainsäädäntöä ja oikeuskäytäntöä että Euroopan ihmisoikeussopimusta ja siihen liittyvää oikeuskäytäntöä. Oikeudenkäymiskaaren mukaan, jos valittaja on jäänyt pois pääkäsittelystä, valitus jätetään pääkäsittelyn kohteena olevalta osalta sillensä. Korkein oikeus on aiemmassa oikeuskäytännössään tulkinnut tätä säännöstä niin, ettei vastaajan valitusta saa jättää sillensä miltään osin, jos jutun lopputulos ei riipu vastaajan kertomuksen luotettavuudesta tai jos hänen kuulemisensa ei ole muutoin välttämätöntä. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa säädetään jokaisella olevasta oikeudesta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Artiklan 3 c kohdan mukaan jokaisella rikoksesta syytetyllä on oikeus puolustautua henkilökohtaisesti tai itse valitsemansa oikeudenkäyntiavustajan välityksellä. Artiklaa on tulkittu niin, että asianajaja, joka oli saapunut oikeuteen ilmeisenä tarkoituksenaan puolustaa päämiestään, sai tehdä niin päämiehensä poissaolosta huolimatta. Muun muassa näiden seikkojen perusteella Korkein oikeus totesi johtopäätöksenään, että A ei ollut hovioikeudessa alkuperäisessä valituksessaan esittänyt sellaisia henkilökohtaisiin olosuhteisiinsa tai syyksiluettujen rikosten luonteeseen liittyviä seikkoja, joiden johdosta hänen henkilökohtainen kuulemisensa olisi ollut seuraamuskysymyksen asianmukaisen ratkaisemisen kannalta tarpeellista. Lisäksi koska A:lle määrättyä rangaistusta olisi voitu muuttaa vain hänen edukseen, hän oli voinut luopua oikeudestaan tulla vastaajana kuulluksi. Niinpä Korkein oikeus katsoi, että asia olisi ollut ratkaistavissa ilman hovioikeuden pääkäsittelyä tai että asiassa olisi voitu toimittaa suppea pääkäsittely. Asian jättäminen sillensä oli virheellinen ratkaisu ja asian käsittelyä tuli jatkaa hovioikeudessa.
Ratkaisu korostaa tietyllä tavalla tuomioistuimella olevaa ratkaisupakkoa. Asian jättäminen sillensä hovioikeudessa vastaajan poissaolon perusteella on mahdollista, jos jutun lopputulos riippuisi vastaajan kertomuksen luotettavuudesta tai hänen kuulemisensa olisi välttämätöntä. Lisäksi vastaajan puolustajalle tulee antaa tilaisuus puolustaa päämiestään päämiehen poissaolosta huolimatta eikä tätä voida estää jättämättä juttu käsittelemättä. Ratkaisussa oli myös suuri merkitys sillä, että rangaistusta olisi voitu muuttaa vain vastaajan eduksi. Jos sitä olisi voitu muuttaa myös hänen haitakseen, ratkaisu olisi saattanut olla toisenlainen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa