» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Helsingin käräjäoikeudessa on tullut 22.9.2011 vireille A:ta koskeva rikosasia, jossa virallinen syyttäjä on vaatinut A:lle rangaistusta törkeistä huumausainerikoksista. A on käräjäoikeudessa vaatinut, että syytteet tulee hänen osaltaan ensisijaisesti välittömästi jättää tutkimatta Euroopan ihmisoikeussopimuksessa taattujen oikeuksien vakavien loukkausten takia tai syytteet tulee ainakin samalla perusteella hylätä. Joka tapauksessa syytteet tuli perusteettomina hylätä. Käräjäoikeuden ratkaistua pääasian 9.12.2011 antamallaan tuomiolla A on 15.12.2011 ilmoittanut tyytymättömyyttä koko tuomioon. Hän on ilmoittanut sopineensa virallisen syyttäjän kanssa, että hän tekee ennakkopäätösvalituksen käräjäoikeuden käsittelyratkaisun osalta, eli siltä osin kuin A:n vaatimus syytteen tutkimatta jättämisestä oli hylätty. Virallinen syyttäjä on ilmoittanut suostuvansa ennakkopäätösvalitukseen. Käräjäoikeuden puheenjohtaja on 21.12.2011 hyväksynyt tyytymättömyyden ilmoituksen sekä ennakkopäätösvalitusta varten että myös muilta osin. Käräjäoikeus on lisäksi antanut osoituksen hakea tuomioon muutosta valittamalla oikeudenkäymiskaaren 25 luvun säännösten mukaisesti. Asiassa on kysymys siitä, onko A:lla ollut oikeus tapahtunein tavoin hakea käräjäoikeuden tuomioon muutosta ennakkopäätösvalituksella Korkeimmalta oikeudelta.
Käräjäoikeuden puheenjohtaja hyväksyi tyytymättömyyden ilmoituksen ja antoi A:lle muutoksenhakuohjauksen valituksen tekemiseen ja ilmoitti, että valituksen ja ennakkopäätösvalituksen määräpäivä oli 9.1.2012.
Oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan muutosta käräjäoikeuden ratkaisuun haetaan hovioikeudelta valittamalla. Oikeudenkäymiskaaren 30 a luvun 1 §:n 1 momentin mukaan muutosta käräjäoikeuden ratkaisuun saadaan hakea kuitenkin hovioikeuden asemesta korkeimmalta oikeudelta (ennakkopäätösvalitus), jos korkein oikeus myöntää valitusluvan. Luvun 2 §:n mukaan Korkein oikeus voi myöntää luvan ennakkopäätösvalitukseen vain, jos lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeää saattaa asia korkeimman oikeuden ratkaistavaksi. Jos valituslupaa ei myönnetä, käräjäoikeuden ratkaisu jää pysyväksi.
Oikeudenkäymiskaaren 30 a luvun 3 §:n mukaan muutoksenhakijan, joka tahtoo hakea muutosta ennakkopäätösvalituksella, on ilmoitettava siitä ilmoittaessaan tyytymättömyyttä ratkaisuun ja samalla esitettävä 1 §:n 2 momentissa tarkoitettu vastapuolen suostumus. Oikeudenkäymiskaaren 30 a luvun 4 §:n 1 momentin mukaan jos tyytymättömyyden ilmoitusta ei ole hyväksytty, saa siitä kannella Korkeimpaan oikeuteen. Pykälän 2 momentin mukaan jos tyytymättömyyden ilmoitus ennakkopäätösvalitusta varten on hyväksytty, saa vastapuoli, joka katsoo, ettei hän ole antanut suostumustaan ennakkopäätösvalitukselle, kannella hyväksymisestä Korkeimpaan oikeuteen.
A on kuitenkin hakenut samanaikaisesti muutosta sekä Korkeimmalta oikeudelta että hovioikeudelta. Arvioitaessa sitä kumman muutoksenhakemuksen tutkimiselle on tässä yksittäistapauksessa annettava etusija sellaisin vaikutuksin, että toista muutoksenhakukeinoa ei voida käyttää, on perusteltua lähteä siitä, että A on halunnut saada ennakkopäätösvalituksen kohteena olevan kysymyksen ainakin jommassakummassa tuomioistuimessa ratkaistavaksi. Myös ennakkopäätösvalituksen tutkiminen Korkeimmassa oikeudessa edellyttää valitusluvan myöntämistä. Tässä tapauksessa Korkein oikeus on ottanut asian tutkittavaksi vain sen oikeudenkäyntimenettelyä koskevan seikan arvioimiseksi, onko A voinut hakea muutosta ennakkopäätösvalituksin, kun hän on hakenut muutosta myös hovioikeudessa. Edellä lausutuin perustein valittaja ei saa käyttää samassa asiassa sekä ennakkopäätösvalitusta että valitusta. Tämän vuoksi Korkein oikeus ei tutki ennakkopäätösvalitusta muilta osin.
A:n ennakkopäätösvalitus Korkeimmassa oikeudessa jätettiin enemmälti tutkimatta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa