» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse tilanteesta, jossa B ja C olivat laiminlyöneet vuokranmaksunsa A:ta kohtaan, minkä johdosta A oli nostanut kanteen heitä vastaan hänelle kuuluvien vuokrasaamisten perusteella. B ja C olivat vastakanteessaan käräjäoikeudelle vaatineet vapautuksen saamista vuokran maksamisesta vuokrahuoneiston puutteelliseen kuntoon vedoten. Käräjäoikeus kuitenkin hylkäsi vastakanteen ja velvoitti B:n ja C:n suorittamaan A:n vuokrasaatavan ja korvaamaan hänelle asian käsittelystä koituneet kohtuulliset oikeudenkäyntikulunsa.
Kaikki asianosaiset valittivat käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen. A katsoi valituksessaan, että B:n ja C:n päämies oli aiheuttanut hänelle asian käsittelyssä ainakin huolimattomuudestaan lisäkustannuksia, jotka tuli A:n mukaan korvata hänelle yhteisvastuullisesti B:n, C:n ja heidän päämiehensä toimesta. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden antamaa tuomiota, mutta lausui edellä esitetyn lisäkustannuksia koskeneen vaatimuksen osalta, että B:n ja C:n tuli korvata A:lle hovioikeudessa aiheutuneista kustannuksista 61 868,63 markkaa, mutta myös sen, että päämiehen tuli heidän kanssaan yhteisvastuullisesti korvata tuosta summasta enintään 56 479,07 markkaan yltävä osuus. Hovioikeuden antamien valitusosoitusten mukaan päämiehen korvausvastuuta koskeneeseen osaan hovioikeuden tuomiosta saatiin hakea muutosta valittamalla korkeimmasta oikeudesta, kun taas muilta osin muutoksenhaku edellytti valitusluvan pyytämistä korkeimmalta oikeudelta.
Oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan sen, joka tahtoo hakea muutosta hovioikeuden tuomioon tai päätökseen sinne valittamalla tai kanteluteitse saatetussa asiassa, on pyydettävä siihen lupa korkeimmalta oikeudelta. Edelleen saman pykälän 2 momentin mukaan hovioikeuden ensimmäisenä oikeusasteena ratkaisemassa asiassa muutosta haetaan valituslupaa pyytämättä.
Korkein oikeus keskitti arviointinsa siihen, olisiko päämiehen korvausvastuuta koskeneeseen osaan hovioikeuden tuomiosta pitänyt myöskin hakea muutosta pyytämällä ensiksi valituslupaa korkeimmalta oikeudelta. Toisin sanoen, korkein oikeus arvioi, oliko hovioikeuden antama valitusosoitus tältä osin virheellinen. Edellä mainittujen säännösten esitöiden kautta tekemänsä tulkinnan perusteella korkein oikeus katsoi, että valituslupaa tulee pyytää siinäkin tapauksessa, että hovioikeudessa ratkaistua kysymystä koskeva vaatimus on tehty vasta hovioikeudessa, mutta vaatimus liittyy asiaan, joka on ratkaistu alemmassa oikeusasteessa ja saatettu valituksen tai kantelun kautta hovioikeuteen. Korkeimman oikeuden mukaan päämiehen korvausvastuuta koskenut vaatimus oli juuri tällainen: se oli esitetty vasta hovioikeudessa, mutta se liittyi käräjäoikeuden ratkaisemaan asiaan, josta oli valitettu hovioikeuteen.
Edellä mainitulla perusteella korkein oikeus katsoi, että myös päämiehen korvausvastuuta koskeneeseen osaan hovioikeuden tuomiosta olisi tullut hakea muutosta pyytämällä valituslupaa korkeimmasta oikeudesta, minkä johdosta se totesi hovioikeuden tämän osalta antaman valitusosoituksen virheelliseksi ja oikaisi valitusosoitusta kantansa mukaiseksi. Korkein oikeus varasi tästä syystä päämiehelle aikaa täydentää muutoksenhakemustaan niillä perusteilla, jotka hän katsoi aiheelliseksi, jotta valituslupa voitaisiin oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n mukaisesti myöntää.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa