» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse tilanteesta, jossa hovioikeus oli suorittaakseen rikosasian pääkäsittelyn pyytänyt yhtiöltä X ruotsin ja somalin kielen tulkkia. X oli tämän jälkeen lähettänyt hovioikeudelle tilausvahvistuksen, jossa vahvistettiin myös kyseisten tulkkien käyttämisestä valtion suoritettavaksi velvoitettu hinta. Pääkäsittely jouduttiin kuitenkin keskeyttämään, sillä yhtä vastaajista ei oltu saatu kutsutuksi pääkäsittelyyn. Tämän seurauksena hovioikeus vahvisti päätöksellään valtion velvoitetuksi maksamaan X:lle tilausvahvistuksessa ilmoitettua hintaa alemman korvauksen tulkkauspalvelusta. Hovioikeus antoi päätöksensä yhteydessä X:lle valitusosoituksen, jonka mukaan päätökseen sai hakea muutosta pyytämällä valituslupaa korkeimmalta oikeudelta.
Päätös alemman hinnan maksamisesta perustui pääkäsittelyn keskeyttämisen johdosta aiheutuneeseen tulkkien vähäiseen työmäärään tapauksessa. Tapauksessa tuli juridiselta kantilta katsottuna arvioitavaksi, oliko hovioikeus oikeutettu tällaisen päätöksen tekemiseen vai tuliko X:n ja valtion välinen suhde tulkita sopimussuhteeksi, josta seuraavat riidat olisi tullut ratkaista sen järjestyksen mukaan, mitä riita-asioiden käsittelystä oli säädetty. Tästä seuraa myös sen arviointi tapauksessa, olisiko hovioikeus voinut osoittaa päätökseen haettavan muutosta valituslupaa pyytämällä korkeimmasta oikeudesta.
Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 3 kappaleen e) kohdan mukaan jokaisella rikoksesta syytetyllä on oikeus saada maksutta tulkin apua, jos hän ei ymmärrä tai puhu tuomioistuimessa käytettyä kieltä. Kielilain 4 §:n 2 momentin mukaan asioita tuomioistuimessa suullisesti käsiteltäessä on tarpeen vaatiessa käytettävä tulkitsemista. Edelleen kielilain täytäntöönpanosta annetun asetuksen 6 §:n 1 momentin mukaan tulkitsemisen hoitaa se, joka johtaa asian käsittelyä ja jos tämä ei ole mahdollista, tulkki hankitaan valtion kustannuksella.
Korkein oikeus tulkitsi edellä mainittuja pykäliä siten, ettei niistä löytynyt sääntelyä liittyen tulkkauksesta maksettavaan palkkioon. Tästä johtuen korkein oikeus katsoi, että palkkion suorittaminen ja suoritettavan palkkion määrä perustuivat tapauksessa valtion ja X:n väliseen sopimussuhteeseen. Tällöin tähän suhteeseen tuli korkeimman oikeuden mukaan soveltaa sopimusoikeudellisia sääntöjä, ja riita tuli ratkaista riita-asioiden oikeudenkäynnistä annettuun sääntelyyn perustuvassa järjestyksessä. Korkein oikeus lausuikin lopputuloksenaan, ettei hovioikeus ollut voinut palkkiosta antamallaan päätöksellä vahvistaa X:ää sitovasti palkkion määrää eikä tätä päätöstä tullut näin ollen pitää sellaisena ratkaisuna, johon olisi voinut hakea muutosta. Näillä perusteilla korkein oikeus poisti hovioikeuden päätöksen palkkion määrän vahvistamisen osalta ja jätti X:n valituksen asiassa tutkimatta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa