» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse tilanteesta, jossa käräjäoikeus oli tuominnut A:n pahoinpitelystä sakkorangaistukseen. Käräjäoikeuden tuomion pohjana oli ollut kahden todistajan lausunnot, joiden perusteella tuomioistuin oli tulkinnut A:n sekä lyöneen että potkineen B:tä rangaistuksen aiheuttaneessa tilanteessa. A oli valittanut tuomiosta asiamiehensä X:n kanssa riitauttaen pääasiassa käräjäoikeudessa tapahtuneen todistelun ja sitä kautta tuomioistuimen saaman näytön asiassa. Tapauksessa tuli juridiselta kantilta katsottuna arvioitavaksi, tuliko X:n palkkio muutoksenhakuun liittyvistä toimenpiteistä korvata valtion varoista vai ei. Tämän kysymyksen ratkaisemiseksi tapauksessa oli myös pohdittava, oliko A:n muutoksenhaku katsottavissa perustelluksi.
Maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain mukaan määrätyllä oikeudenkäyntiavustajalla on lain 15 §:n mukaan oikeus saada valtion varoista kohtuullinen palkkio työstään ja ajanhukasta sekä korvaus tarpeellisista kuluistaan. Edelleen saman pykälän 2 momentin mukaan muutoksenhakutuomioistuin voi päättää, että avustajan palkkiota ei korvata valtion varoista, jos muutoksenhakemus on selvästi perusteeton.
Hovioikeus myönsi A:lle maksuttoman oikeudenkäynnin asiassa ja määräsi hänen oikeudenkäyntiavustajakseen X:n. Hovioikeus päätyi kuitenkin hylkäämään A:n valituksen, jossa hän oli vaatinut pahoinpitelysyytteen hylkäämistä sillä perusteella, että käräjäoikeus oli hänen näkemyksensä mukaan arvioinut sen käsittelyssä annettua näyttöä väärin. Näin ollen se piti käräjäoikeuden tuomion tältä osin voimassa. Hovioikeus piti A:n ja X:n toimittamaa muutoksenhakua selvästi perusteettomana, koska heidän olisi tuomioistuimen mukaan pitänyt tietää, että käräjäoikeudessa arvioitu näyttö oli täysin selvää. Kun he olivat kohdistaneet valituksensa nimenomaan näytön synnyttäneeseen todisteluun, sitä oli hovioikeuden mukaan tällöin pidettävä maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 15 §:n 2 momentin mukaisesti selvästi perusteettomana. Näin ollen korkein oikeus katsoi, ettei X:n palkkiota tullut korvata valtion varoista.
Korkeimman oikeuden mukaan edellä mainitun säännöksen arviointi ei suoranaisesti tarkoittanut sitä, että muutoksenhakemusta tulisi pitää selvästi perusteettomana vain sen perusteella, että valitusta tutkiva tuomioistuin katsoisi valituksen hylätyksi tulemisen erittäin todennäköiseksi. Korkeimman oikeuden oikeuskäytäntöön perustuneen kannan mukaan säännöstä tuli arvioida ennemminkin siltä kantilta, oliko muutoksenhakemukselle ollut oikeusturvaan nojaavaa perustetta. Mikäli tarkoituksena olisi ollut esimerkiksi vain täytäntöönpanon lykkääminen, ei oikeusturvaperustetta olisi ja säännös voisi tulla sovellettavaksi.
Korkein oikeus katsoi myös, että kun X oli määrätty A:n oikeudenkäyntiavustajaksi vasta hovioikeuden käsittelyä varten, ei X:llä voinut olla hovioikeuden lausuman mukaista täysin selvää kuvaa näytön arvioinnista käräjäoikeudessa, jossa tapahtuneeseen todisteluun ja muuhun pääkäsittelyyn hän ei näin ollen ollut osallistunut. Lisäksi korkein oikeus piti A:n mahdollisuutta valittaa suulliseen käsittelyyn perustuneesta käräjäoikeuden rikostuomiosta ylempään tuomioistuimeen. Näillä perusteilla korkein oikeus katsoi, ettei muutoksenhakemus hovioikeuteen ollut ollut maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 15 §:n 2 momentin mukaisesti selvästi perusteeton. Näin ollen korkein oikeus muutti hovioikeuden tuomiota ja velvoitti X:lle suoritettavaksi valtion varoista palkkio A:n avustamisesta hovioikeudessa.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa