» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse tilanteesta, jossa X Oy oli irtisanonut A:n tuotannollisiin ja taloudellisiin syihin nojaten. A katsoi kihlakunnanoikeuteen toimittamassaan kanteessa, että X Oy:lla ei ollut ollut työsopimuslain 37 a §:n mukaisia perusteita hänen irtisanomiseensa, minkä johdosta X Oy oli hänen mukaansa päättänyt hänen työsopimuksensa perusteettomasti. X Oy oli kiistänyt kanteen ja vaati sen hylkäämistä sillä perusteella, että yhtiöllä oli ollut tuotannolliset ja taloudelliset syyt irtisanoa A.
Kihlakunnanoikeus tuli harkinnassaan siihen tulokseen, että X Oy oli päättänyt A:n työsopimuksen perusteettomasti. Tästä johtuen kihlakunnanoikeus velvoitti X Oy:n suorittamaan A:lle korvauksena viiden kuukauden palkkaa vastanneen määrän, josta tuli vähennettäväksi A:n saama peruspäiväraha. Lopulliseksi korvaussummaksi tuli tällöin 25 140 markkaa korkoineen. X Oy valitti kihlakunnanoikeuden tuomiosta hovioikeuteen vaatimuksinaan, että tuomio kumottaisiin ja että yhtiö täten vapautettaisiin korvausvelvollisuudesta. Hovioikeus päätyi muuttamaan kihlakunnanoikeuden tuomiota siten, että se laski A:n peruspäivärahan määrän suuremmaksi kuin kihlakunnanoikeus oli tehnyt ja alensi tätä kautta X Oy:n suoritettavaksi velvoitettua summaa 18 640 markkaan.
Tapauksessa tuli edellä mainitun tapahtumakulun kautta korkeimmassa oikeudessa arvioitavaksi, oliko hovioikeus voinut alentaa korvaussummaa, kun X Oy ei ollut vaatinut tätä valituksessaan, eikä kumpikaan yhtiön vaatimuksista tullut hovioikeudessa hyväksytyksi. Tällä tarkoitetaan käytännössä arvioita siitä, että kun hovioikeus ei ollut kumonnut kihlakunnanoikeuden tuomiota tai vapauttanut X Oy:tä korvausvelvollisuudesta, vaan ainoastaan alentanut korvausvelvollisuuden rahallista määrää, korkeimman oikeuden tuli arvioida, olisiko hovioikeus saanut menetellä näin tilanteessa, jossa X Oy ei ollut vaatinut korvausvelvollisuuden alentamista.
Korkeimman oikeuden mukaan X OY:n valitus hovioikeuteen oli edellä kuvatulla tavalla perustunut vaatimuksiin kihlakunnanoikeuden tuomion kumoamisesta ja yhtiön vapauttamisesta korvausvelvollisuudesta sillä perusteella, ettei yhtiö ollut näkemyksensä mukaan päättänyt A:n työsopimusta perusteettomalla tavalla. Korkeimman oikeuden mukaan yhtiö ei tällöin ollut vaatinut korvaussumman alentamista siinä mahdollisessa tapauksessa, että irtisanomisen olisikin katsottu tapahtuneen perusteettomasti. Näillä perusteilla korkein oikeus katsoi, ettei hovioikeus olisi saanut ottaa korvauksen määrää tutkittavakseen saatikka alentaa sitä. Näin ollen korkein oikeus päätyi kumoamaan hovioikeuden tuomion ja jättämään asian kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa