» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse tilanteesta, jossa rikoasia oli päätynyt siihen kohdistetun valituksen kautta hovioikeuden käsiteltäväksi, joka päätti toimittaa sen osalta pääkäsittelyn. Pääkäsittelyyn oli kustuttu saapuvaksi myös todistaja A, jolle oli tämän johdosta korvattu ennakkoon valtion varoista todistelukustannuksia, jotka hänelle ennakoitiin koituvan tapauksessa. Hovioikeus kuitenkin vaati, että A palauttaa näistä korvauksista käsittelystä aiheutuneet todelliset kustannukset ylittävän määrän takaisin valtiolle. Hovioikeus antoi A:lle tämän päätöksensä ohessa valitusosoituksen, jonka mukaan A:lla oli oikeus hakea päätökseen muutosta korkeimmalta oikeudelta valittamalla. Tapauksessa oli juridiselta kantilta katsottuna kyse siitä, oliko valitusosoitus laadittu oikein vai olisiko muutosta tullut hakea pyytämällä ensiksi valituslupaa korkeimmalta oikeudelta.
Oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan sen, joka haluaa hakea muutosta hovioikeuden tuomioon tai päätökseen sinne valittamalla tai kanteluteitse saatetussa asiassa, on pyydettävä siihen lupa korkeimmalta oikeudelta. Edelleen saman pykälän 2 momentin mukaan hovioikeuden ensimmäisenä oikeusasteena ratkaisemassa asiassa muutosta haetaan valituslupaa pyytämättä.
Korkein oikeus tulkitsi edellä jälkimmäiseksi mainittua momenttia hallituksen esityksen pohjalta siten, että valituslupaa tuli pyytää korkeimmalta oikeudelta silloinkin, kun hovioikeuden ratkaisemalla kysymyksellä oli läheinen liityntä siihen pääasiaan, joka oli päätynyt korkeimmalle oikeudelle 1 momentin mukaisella tavalla. Tämän perusteella oli vedettävissä johtopäätös, että oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 2 §:n 2 momentti tulisi sovellettavaksi vain silloin, kun oikeudenkäynti on pantu vireille vasta hovioikeudessa. Tapauksessa käsillä ollutta valitusta todistelukustannusten osittaisesta palauttamisesta ei näin ollen voitu korkeimman oikeuden mukaan katsoa mainitun momentin soveltamisalaan kuuluvaksi, koska sillä oli läheinen liityntä rikosasiaan, joka oli päätynyt hovioikeuden käsittelyyn valituksen kautta.
Edellä mainituilla perusteilla korkein oikeus katsoi, ettei kyseessä ollut hovioikeudessa vireille pantu oikeudenkäynti, minkä johdosta A:n olisi tullut hakea muutosta hovioikeuden päätökseen pyytämällä ensiksi valituslupaa korkeimmalta oikeudelta. Näin ollen korkein oikeus katsoi, että hovioikeuden antama valitusosoitus oli ollut virheellinen. Korkein oikeus muutti hovioikeuden päätöstä siten, että A:n tuli hakea hovioikeuden päätökseen muutosta pyytämällä valituslupaa korkeimmalta oikeudelta ja antoi A:lle mahdollisuuden täydentää muutoksenhakukirjelmäänsä oikeudenkäymiskaaren tätä muutoksenhakureittiä koskevien säännösten mukaiseksi.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa