» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Kyseisessä korkeimman oikeuden tapauksessa A oli ollut osakkaana muun muassa WinCapita-nimellä toimineessa kubissa, jota johtanut henkilö oli tuomittu rikoksesta. A ei ollut osallistunut rikolliseen toimintaan, mutta hän oli saanut sen johdosta taloudellista hyötyä. Tämä taloudellinen hyöty tuomittiin menetettäväksi valtiolle. A haki käräjäoikeudelta yksityishenkilön velkajärjestelyä. Tapauksessa arvioitava oli laki yksityishenkilön velkajärjestelystä ja sen tulkinnanvarainen säännös. Siinä korkein oikeus laajasti tulkitsi lain ja erityisesti sen 10 §:n ja 10a §:n tarkoitusta. Tämän vuoksi päätös voidaan katsoa olevan esimerkkinä muita vastaavanlaisia tapauksia arvioitaessa.
Käräjäoikeus katsoi, ettei perusteita yksityishenkilön velkajärjestelyn myöntämiselle ollut nojautuen muun muassa yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 10 §:n 7-kohtaan. Käräjäoikeuden mukaan velkajärjestelyn myöntämiselle oli kuitenkin este ja perusteli tätä rikokseen perustuvalla velallisen moitittavalla menettelyllä. Velkajärjestelylle ei ollut myöskään sillä hetkellä painavia syitä. A valitti hovioikeuteen vedoten siihen, ettei kyseessä ole yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain mukainen este velkajärjestelyn myöntämiselle. Myös hovioikeus katsoi, että velkajärjestelyn myöntämiselle oli este ja hyväksyi käräjäoikeuden päätöksen. A valitti asiasta korkeimaan oikeuteen vaatien hovioikeuden päätöksen kumoamista.
Korkeimmassa oikeudessa tulkittin yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 10 §:n sisältöä. Sen mukaan velkajärjestelyä ei voida myöntää, jos maksuvelvollisuus johtuu rikollisen menettelyn myötä aiheutuneista kustannuksista. Säännös on jokseenkin monitulkintainen. Ennen lain muuttamista säännöksessä on selvästi tuotu ilmi, että tällaisella rikoksella tarkoitetaan vain vellalisen itsensä tekemää rikosta. Uusi säännös oli tämän osalta kuitenkin tulkinnanvarainen.Tässä tapauksessahan A oli ollut osakkaana klubissa, jonka johtaja oli tuomittu rikoksesta jonka vuoksi myös A joutui maksuvelvolliseksi. Korkein oikeus kuitenkin päätyi tulkitsemaan säännöstä siten, että kyseessä tulee olla vellalisen itsensä rikollinen menettely. Korkein oikeus kumosi käräjäoikeuden ja hovioikeuden päätökset ja palautti asian uudelleen käsiteltäväksi käräjäoikeuteen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa