» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2012:42 oli kysymys siitä, oliko hakijan velkajärjestelyn myöntämiselle painavia syitä. A oli pyytänyt hakemuksessaan, että hänelle myönnettäisiin velkajärjestely. Velkajärjestelylle oli lain tarkoittama este, sillä A oli velkaantunut talousrikosten johdosta. A kuitenkin katsoi velkajärjestelyn myöntämiselle olevan painavia syitä. Verohallinto vastusti A:n hakemusta ja vaati sen hylkäämistä. Velkajärjestelylain mukaan velkajärjestely voidaan laissa säädetystä esteestä huolimatta myöntää, jos siihen on painavia syitä ottaen erityisesti huomioon velallisen toimet velkojen maksamiseksi, velkaantumisesta kulunut aika ja muut velallisen olosuhteen sekä velkajärjestelyn merkitys velallisen ja velkojien kannalta.
Käräjäoikeus katsoi, että velkajärjestelylle oli painavia syitä ja päätti aloittaa A:n velkajärjestelyn. Käräjäoikeuden mukaan tätä puolsi erityisesti velkaantumisesta kulunut aika, velkajärjestelyn suuri merkitys A:lle ja hänen perheelleen, perinnän tuloksettomuus sekä velkajärjestelyn vähäinen merkitys suurimmalle velkojalle Verohallinnolle. Verohallinto valitti käräjäoikeuden päätöksestä hovioikeuteen. Hovioikeus kuitenkin katsoi käräjäoikeuden tapaan, että velkajärjestelyn myöntämiselle oli painavat syyt esteestä huolimatta. Hovioikeus ei siten muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.
Verohallinto valitti edelleen Korkeimpaan oikeuteen ja vaati hovioikeuden päätöksen kumoamista sekä velkajärjestelyhakemuksen hylkäämistä. Korkeimman oikeuden mukaan tapauksessa oli riidatonta, että A:n velat olivat syntyneet rikollisesta toiminnasta, joten velkajärjestelylle oli lain tarkoittama este. Kysymys oli siten ainoastaan siitä, oliko A:n velkajärjestelylle painavia syitä esteestä huolimatta. Korkeimman oikeuden mukaan velkajärjestelyä puoltavien seikkojen pitää olla erityisen painavia, sillä melkein kaikki A:n velkajärjestelyn piiriin kuuluvat velat olivat rikosperusteisia ja rikollista toimintaa voitiin pitää erityisen moitittavana.
Velkajärjestelyn myöntämistä puolsivat velkaantumisesta kulunut pitkä aika sekä velkajärjestelyn huomattava merkitys A:n ja hänen perheensä toimeentulolle. Sen sijaan korkein oikeus katsoi, että velkajärjestelyn merkitystä velkojalle ei voitu pitää vähäisenä silloin, kun maksuvelvollisuus perustui vahingonkorvaukseen, johon velallinen oli tuomittu velkojaan kohdistamansa rikoksen johdosta. Lisäksi kun velkaantumisen perustetta on voitu pitää erityisen moitittavana, on tärkeää, että velallinen on pitkäaikaisesti osoittanut selvää pyrkimystä velvoitteidensa hoitamiseen. Korkein oikeus totesikin, ettei A ole mahdollisuuksiensa mukaisesti pyrkinyt hoitamaan velkojaan, vaikka hänellä olisi nuoreen ikäänsä, ammattitaitoonsa ja ansaintakykyynsä nähden ollut edellytykset kohentaa maksukykyään. Näin ollen Korkein oikeus päätyi siihen, etteivät A:n velkajärjestelyä puoltavat syyt olleet riittävän painavia eikä velkajärjestelyn myöntämiselle ollut perusteita. Korkein oikeus kumosi hovioikeuden päätöksen ja hylkäsi A:n velkajärjestelyhakemuksen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa