» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
A:n velkajärjestely oli aloitettu 29.4.1994. A ja B omistivat yhdessä asuinkiinteistön, joka velkajärjestelyssä jäi heidän omistukseensa. Kiinteistö oli vakuutena noin 92 000 euron panttiveloista. Vahvistetun maksuohjelman mukaan panttiveloista noin 25 000 euron osuus oli vakuusvelkaa ja loput noin 67 000 euroa tavallista velkaa. Maksuohjelmat oli vahvistettu erikseen A:lle ja B:lle ja ne päättyivät 30.4.2003.
Joulukuussa 2000 A ja B muuttivat toiselle paikkakunnalle vuokra-asuntoon ja myivät asuntonsa vapaaehtoisesti. Myynnistä saaduista varoista jäi kulujen vähentämisen jälkeen 66 700 euroa. Tästä suoritettiin pankille panttivelkakirjoja vastaava 50 400 euroa ja loput A:lle ja B:lle, jotka oli määrätty suorittamaan ostajalle hinnanalennusta noin 17 000 euroa.
A haki maksuohjelman muutosta siten, että asunnon realisointituotosta suoritettaisiin pankille vain se määrä vakuusvelasta, joka vahvistetun maksuohjelman mukaan oli jäljellä eli alle 2 000 euroa. Pankki puolestaan katsoi, että se oli oikeutettu saamaan myyntituotosta alkuperäisten ehtojen mukaiset panttivelat eli 50 400 euroa, josta A:n osuus oli puolet.
Käräjäoikeus katsoi, ettei A:n tarvinnut maksaa pankille panttiveloista enempää kuin velkajärjestelyn maksuohjelman mukainen vakuusvelka, josta oli jäljellä alle 2 000 euroa. Käräjäoikeus muutti maksuohjelmaa ja määräsi asunnon myynnistä saadut rahat jaettavaksi siten, että pankki sai 2 500 euroa ja A ja B loput. Saadusta summasta A:n ja B:n oli vielä maksettava tavallisten velkojen jäännöserät.
Hovioikeus puolestaan katsoi, että pankille tuli suorittaa se osuus, joka alkuperäisten lainaehtojen mukaan oli maksamatta. Perusteena oli, että velkajärjestely ei vaikuta velkojan esineoikeuden pysyvyyteen tai sisältöön. Laissa ei ole erityisiä säännöksiä sen varalta, että velkajärjestelyssä oleva myy kesken maksuohjelman omistusasuntonsa ja muuttaa vuokralle. Velkoja voi periä panttivelan asunnon myyntihinnasta alkuperäisten ehtojen mukaan, jos myynnistä saadut varat riittävät tähän maksuohjelman mukaisen vakuusvelan suorittamisen jälkeen. Hovioikeus palautti asian käräjäoikeuteen uuden maksuohjelman laatimista varten.
Korkein oikeus totesi, että velkajärjestelyssä maksuohjelman päättyessä velallinen vapautuu kaikista veloista, joille ei ole määrätty suorituksia maksuohjelmassa. Myös mahdollinen omistusasunto vapautuu panttauksesta. Tämä kuitenkin edellyttää, että maksuohjelma on päättynyt ja velallinen noudattanut sitä sovitun mukaisesti. Asunnon osalta korkein oikeus totesi, että velkajärjestelyssä omistusasunto voidaan säilyttää velallisen omistuksessa, jotta velallisen asuminen olisi turvattua. Jos velallinen myy asuntonsa vapaaehtoisesti ja muuttaa asumaan vuokralle, ei hän silloin ole enää sen asumissuojan tarpeessa, jota omistusasunnon säilyttämisellä turvattiin. Tämän vuoksi korkein oikeus katsoi perustelluksi, että pankki on oikeutettu saamaan suorituksen sekä maksuohjelman mukaiselle vakuusvelalle että alkuperäisille panttiveloille. Myyntihinnasta tuli vähentää vielä asuntokauppariidasta johtuneet asianajokulut, mutta muuten korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden päätöstä.
Ratkaisu on perusteltu, jotta velkajärjestelyn puitteissa ei pyrittäisi saamaan velkojien kustannuksella hyötyä esimerkiksi asunnon myyntituloista. Velkoja voi olla varma siitä, että voi saada alkuperäisenkin saatavansa velkojen vakuutena olevasta asunnosta, jos velallinen myy sen ennen maksuohjelman päättymistä. Toisenlainen ratkaisu voisi vaikuttaa asuntolainojen ehtoihin kiristävästi, mikä puolestaan vaikuttaisi asuntomarkkinoihin negatiivisesti.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa