» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden tapaus liittyi yksityishenkilön velkajärjestelyyn sekä siihen, oliko velkajärjestelylle olemassa este. A ja B aloittivat liiketoimintansa vuonna 1986. Toiminta oli kannattavaa ja sitä laajennettiin pankin myöntämällä velkarahoituksella. Liiketoiminta kuitenkin muuttui kannattamattomaksi laman alettua. A ja B perustivat uuden yrityksen saman pankin rahoituksen turvin. Yritys kuitenkin asetettiin myöhemmin konkurssiin. Kysymys oli siitä, voitiinko A:n ja B:n velkaantumista pitää ilmeisen kevytmielisenä.
A ja B hakivat velkajärjestelyä käräjäoikeudelta. Kukaan velkojista ei suoranaisesti vastustanut velkajärjestelyä. Käräjäoikeus kuitenkin katsoi velkojen olevan todella suuret ja velkaantumisen olevan kokonaisuutena arvioiden kevytmielistä, mikä puolestaan oli selkeä este velkajärjestelylle. Näihin perusteluihin vedoten käräjäoikeus hylkäsi hakemukset. Myös hovioikeus päätyi samaan päätöksen kuin käräjäoikeus. Hovioikeuden mukaan A ja B olivat harjoittaneet monta vuotta tappiollista liiketoimintaa, minkä lisäksi laman aikana he perustivat uuden yrityksen kokonaan velkarahalla. Velkaantumista oli pidettävä kevytmielisenä.
Asia eteni lopulta korkeimpaan oikeuteen. Korkein oikeus painotti päätöksessään, että A:n ja B:n liiketoiminta oli yrityksen perustamiseen jälkeen ollut monta tilikautta voitollinen. Oli siis kaikin puolin perusteltua hakea velkaa yritystoiminnan laajentamiseksi. Velkaantuminen ei ollut liiallista ottaen huomioon yrityksen sen aikainen taloudellinen tilanne. Yritystoiminta muuttui tappiolliseksi vasta ennalta arvaamattoman laman takia. A ja B kuitenkin pyrkivät kaikin keinoin maksamaan velkoja pois. He esimerkiksi päättivät myydä omakotitalon ja muuttaa pieneen sekä halpaan asuntoon. A ja B eivät myöskään laiminlyöneet lakisääteisiä velvoitteita yritystoiminnassaan.
Korkein oikeus päätti kumota aiemmat päätökset ja palauttaa asian käräjäoikeuteen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa