» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse siitä, että velallisella oli maksuvaraa, joka maksuohjelmassa osoitettiin kokonaan vakuusvelkaosuuden maksamiseen. Tavallisille veloille ei maksuohjelmassa kertynyt suorituksia. Hovioikeus totesi, että velkajärjestelylain 30 §:n 1 momentin mukaan velallisen maksuvara mahdollisen vakuusvelkaosuuden vähentämisen jälkeen ja velallisen varallisuuden rahaksimuutosta saadut varat oli käytettävä tavallisten velkojen maksamiseen siten kuin 34 §:ssä säädettiin. Lain 30 §:n 2 momentin mukaan tavallisten velkojen osalta velkajärjestelyn ja maksuohjelman sisältö oli määrättävä niin, että maksuohjelman kesto oli kolme vuotta, jollei 31 a §:stä johtunut muuta. Edelleen lain 30 §:n 4 momentin mukaan jos velallisen maksuvelvollisuus oli maksuohjelmassa kokonaan poistettu tai velkajärjestely oli myönnetty 10 a §:n nojalla, maksuohjelman kesto oli viisi vuotta, jollei 31 a §:stä johtunut muuta. Tapauksessa hovioikeuden mukaan velallisen maksuvelvollisuuttaan ei ollut maksuohjelmassa kuitenkaan kokonaan poistettu. Näin ollen hovioikeus katsoi, että tavallisten velkojen maksuohjelman kesto voi olla kolme vuotta.
Korkein oikeus myös viittasi ratkaisuun KKO 2013:76, jonka mukaan maksuohjelman kestoa pääsäännön mukaisesta kolmesta vuodesta pidentävän velkajärjestelylain 30 §:n 4 momentin soveltamisedellytyksiä ei tule tulkita laajasti ja että maksuvelvollisuuden poistamisella kokonaan on tarkoitettu sellaisia maksuohjelmia, joissa velkojille ei kerry lainkaan suorituksia velallisen ennakoitavissa olevista tuloista eikä varallisuudesta.
Korkein oikeus katsoi nyt käsillä olevassa tapauksessa, että velkajärjestelylain 30 §:n 4 momentin mukaan maksuohjelman keston kannalta merkityksellistä on vain se, onko velallisella maksuohjelman mukaan maksuvelvollisuutta vai onko se poistettu kokonaan. Merkitystä ei korkeimman oikeuden mukaan sen sijaan ole sillä, keiden velkojien saataviin maksuvelvollisuus kohdistuu. Sääntelyn esitöiden perusteella korkein oikeus myös totesi, että maksuohjelman viiden vuoden kestoa ei ole tarkoitettu tilanteisiin, joissa velallinen, mahdollisesti elinkustannuksistaan tinkimällä, suorittaa kuukausittain vakuusvelkaosuutensa. Näin ollen maksuohjelman kesto on tavallisten velkojen osalta pääsäännön mukaisesti kolme vuotta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa