» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa on kyse siitä, että tuleeko maksuohjelma määrätä raukeamaan sen perusteella, että selvittäjä ei ollut saanut omaa palkkiotaan velalliselta. Kyse on velallisen laiminlyönnistä maksaa maksuohjelman mukaiset velvollisuutensa.
Selvittäjä vaati, että A:lle vahvistettu maksuohjelma määrätään raukeamaan. Selvittäjän mukaan maksuohjelma tuli määrätä raukeamaan, koska A ei ollut suorittanut osuuttaan selvittäjän palkkiosta. A:ta oltiin kehotettu useaan otteeseen, että hän suorittaa selvittäjän palkkiot. Velkayhtiö oli kyseessä olevassa tapauksessa yhtynyt selvittäjän hakemukseen. A:n mukaan laiminlyönnille oli hyväksyttävä syy. A:n mukaan hän ei ollut maksuvaran puutteen takia suorittanut selvittäjän palkkiota kehotuksista huolimatta. Käräjäoikeus ja Helsingin hovioikeus olivat samalla kannalla asiassa ja määräsivät maksuohjelman raukeamaan. Korkein oikeus on ollut tapauksesta eri mieltä.
Käräjäoikeudessa on annettu päätös tähän asiaan 20.7.1999.
Käräjäoikeuden mukaan A ei ollut esittänyt laiminlyönnille hyväksyttävää syytä ja A oli laiminlyönyt suorituksensa maksaa selvittäjän palkkiot. Velkayhtiön tietojen mukaan A ei ollut huolehtinut muistakaan maksuohjelman mukaisista maksuista yhtiön perittävänä olevalle saatavalle. Käräjäoikeuden mukaan maksuohjelman noudattamatta jättämistä oli pidettävä olennaisena. Tämä siksi, että velallisen laiminlyöntien lukuisuuden ja keston vuoksi maksamatta jääneet (yhteensä 454 markkaa) erät muodostivat huomattavan osan velallisen kyseisenä aikana maksettavista maksuista.
Käräjäoikeuden mukaan A:n olisi pitänyt omalla myötävaikutuksellaan pyrkiä parantamaan omaa maksukykyään vahvistetun maksuohjelman mukaisesti. A:n myötävaikuttaminen tulojen saantiin olisi todennäköisesti tuonut tuloja, joilla A olisi voitu maksaa velkojaan pois. Käräjäoikeuden mukaan A ei selittänyt mitenkään omaa laiminlyöntiään. Käräjäoikeuden mukaan asiassa A oli laiminlyönyt myötävaikutusvelvollisuutensa eikä esittänyt puolustukseksi minkäänlaisia todisteita. Näin ollen käräjäoikeus määräsi A:lle vahvistetun maksuohjelman raukeamaan.
A valitti hovioikeuteen. Hovioikeus on antanut tapaukseen päätöksen 16.11.1999. Hovioikeus ei lähtenyt muuttamaan käräjäoikeuden päätöstä, vaan oli yhtä mieltä käräjäoikeuden päätöksen kanssa.
A:lle myönnettiin valituslupa Korkeimpaan oikeuteen. Valituksessaan A vaati Hovioikeuden päätöksen kumoamista ja, että maksuohjelma määrättäisiin muutettavaksi. Selvittäjä vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä. Velkayhtiö ei käyttänyt omaa tilaisuuttaan vastata valitukseen.
Korkein oikeus kiinnitti huomiota valituksessa siihen, että selvittäjä oli hakenut maksuohjelman raukeamista. Selvittäjän on nimittäin viranpuolesta otettava huomioon maksuohjelman raukeaminen. Viran puolesta tarkoittaa sitä, että se on otettava huomioon työn teon yhteydessä, kun asia havaitaan. Tämä on ehdoton oikeudenkäynnin edellytys, joka siis takaa toimivan viranomaiskoneiston. Tämän seurauksena Korkein oikeus antoi jokaiselle oikeudenkäynnin osapuolille (velkayhtiölle, selvittäjälle ja A:lle) tilaisuuden antaa kirjallisen lausuman selvittäjän oikeudesta hakea maksuohjelman raukeamista.
A vaati, että selvittäjän hakemus jätetään tutkimatta sekä totesi, ettei selvittäjällä ollut oikeutta vaatia maksuohjelman määräämistä raukeamaan. Velkojayhtiö ei käyttänyt oikeuttaan antaa lausuma. Selvittäjän mukaan hänellä oli oikeus vaatia maksuohjelman raukeamista.
Ensimmäiseksi Korkein oikeus lähti pohtimaan sitä, voiko selvittäjä vaatia A:lle vahvistetun maksuohjelman raukeamista. Tämä siitä syystä, että A ei ole maksanut maksuohjelmassa vahvistettua 519,36 markan määräistä osuutta selvittäjän palkkiosta.
Yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain mukaan velkajärjestelyn piiriin kuuluvien velkojen ja muiden maksuohjelmassa säänneltyjen oikeussuhteiden ehdot määräytyvät siten, kuin maksuohjelmassa määrätään. Saman lain mukaan velalla tarkoitetaan sellaisia velkoja, jotka ovat syntyneet ennen velkajärjestelyn alkamista sekä velkajärjestelyn aikana syntyviä edellä mainitulle velalle kertyvää korkoa ja velkojen perimis- ja täytäntöönpanokuluja. Saman lain mukaan selvittäjällä on oikeus saada kohtuullinen palkkio tarpeellisista kuluista ja selvittäjän palkkio saa olla enintään velallisen neljän kuukauden maksuvaraa vastaava määrä. Tilanteessa, jossa velallisen varat eivät riitä maksamaan selvittäjän palkkiota, voidaan valtion varoista maksaa selvittäjän palkkio. Yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain mukaan tällainen palkkio ei ole velkajärjestelyn piiriin kuuluva velka, vaan menettelyn yhteydessä syntynyt selvittäjän lopullinen saatava velalliselta. Tämä palkkio ei ole lain mukaan sidoksissa maksuohjelman voimassaoloon. Korkeimman oikeuden mukaan selvittäjän saatavan perintäkelpoisuus määräytyy tuomion täytäntöönpanoa koskevien yleisten sääntöjen mukaan.
Näin ollen Korkein oikeus päätyi siihen, ettei selvittäjällä ollut oikeutta vaatia oman saatavansa laiminlyönnin perusteella maksuohjelman määräämistä raukeamaan.
Tämän jälkeen korkein oikeus pohti sitä, tuliko A:n maksuohjelma määrätä raukeamaan velkayhtiön vaatimuksesta. Käräjäoikeuden hakemuksessa velkayhtiö oli vaatinut maksuohjelman raukeamista, sillä perusteella, että A ei ole suorittanut maksuohjelman mukaisia maksuja yhtiön perittävänä oleville saataville. Korkein oikeus katsoi myös sen, että A ei ollut lausumissaan kiistänyt laiminlyöntejä eikä selvittänyt, miksi laiminlyönnit oli tapahtunut. A oli ainoastaan todennut sen, että hänellä oli hyväksyttävä syy.
Velkayhtiö ei ollut yksilöinyt, mihin maksueriin laiminlyönnit olivat kohdistuneet. Korkein oikeus katsoi velkayhtiön tarkoittaneen viittä maksuerää ennen yhtiön antamaa lausumaa käräjäoikeudelle (yhteismäärältään noin 400 markkaa). Korkeimman oikeuden mukaan maksuerien yhteismäärää on pidettävä vähäisenä verrattuna kokonaismäärään, joka oli lähes 32 000 markkaa. Korkeimman oikeuden mukaan maksuohjelmaa ei voida määrätä raukeamaan, koska A:n ei voida katsoa olennaisesti laiminlyöneen maksuohjelman noudattamisen. Korkein oikeus ei ottanut kantaa siihen, oliko A:n hyväksyttävä syy lain mukainen. Velallisen 32 000 markasta noin 400 markkaa ei ole prosenttiluvultaan niin suuri osuus, että siitä voitaisiin puhua olennaisesta laiminlyönnistä.
Korkein oikeus ei voi A:n valituksen perusteella määrätä hänen maksuohjelmaa muutettavaksi, mutta A pystyin nyt tekemään käräjäoikeudelle hakemuksen maksuohjelman muuttamisesta. A sai tehdä sen niin kuin yksityishenkilön velkajärjestelyistä annetun lain mukaan säädetään. Korkein oikeus kumosi sekä käräjäoikeuden että hovioikeuden päätökset.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa