» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Ratkaisussa KKO:2012:78 käsiteltiin yksityishenkilön velkajärjestelyä. Asiassa A:lle oli käräjäoikeudessa vahvistettu yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain mukainen niin sanottu nollaohjelma, jonka mukaisesti A:n maksuvelvollisuus oli kokonaan poistettu. Velkojat vaativat asiassa käräjäoikeudessa A:lta lisäsuoritusvelvollisuutta muutaman kuukauden kuluttua saatuaan tiedon lisäsuoritusvelvollisuuden perusteesta. A:n mielestä lisäsuoritusvelvollisuus oli jo vanhentunut, sillä viisi vuotta oli kulunut maksuohjelman vahvistamisesta. Velkojat nostivat kanteen käräjäoikeudessa ja käräjäoikeus velvoitti A:n maksamaan lisäsuoritusvelvollisuuksista johtuvia maksuja. A valitti asiassa hovioikeuteen mutta hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.
KKO:n tuli ratkaista, oliko velkojien oikeus lisäsuoritusvelvollisuuksista johtuvien suoritusten saantiin vanhentunut vanhentumisen vuoksi.
Velkajärjestelylain 79 §:n 1 momentin mukaan vanhentumis- ja kanneajan katkeamisesta ja sen vaikutuksesta maksuohjelmassa huomioon otettavaan saatavaan on voimassa, mitä velan vanhentumisesta annetun lain (vanhentumislaki) 11 ja 17 §:ssä säädetään. Vanhentumislain 17 §:n 2 momentin mukaan tuomioistuimen vahvistamaan maksuohjelmaan kirjattu saatava vanhentuu 13 §:n 3 momentin mukaisesti jokaisen maksuerän osalta erikseen. Vanhentumislain 13 §:n 2 momentin mukaan vanhentumisaika on viisi vuotta sen jälkeen, kun velasta on annettu lainvoimaiseksi tullut tuomio tai muu ulosottoperuste, joka voidaan panna täytäntöön niin kuin lainvoimainen tuomio. Tämän pykälän 3 momentin mukaan lisäksi, jos suoritusvelvollisuus alkaa vasta 2 momentissa tarkoitetun ulosottoperusteen antamisen jälkeen, vanhentumisaika lasketaan suoritusvelvollisuuden alkamisesta. Velkajärjestelylaissa on säädetty velallisen lisäsuoritusvelvollisuudesta. Lain mukaan velallisella on maksettava lisäsuoritus maksuohjelman aikana saamistaan tuloistaan ja varoistaan laissa määrätty osuus. Velkoja voi hakea lisäsuoritusvelvollisuuden vahvistamista ilman aiheetonta viivytystä sen jälkeen, kun maksuohjelman kesto on päättynyt tai kun velkojan tietoon on tullut lisäsuoritusvelvollisuuden peruste. Saman lain mukaan hakemus tutkitaan vasta kun maksuohjelma on päättynyt eikä sitä voida enää tutkia, kun kaksi vuotta on kulunut maksuohjelman päättymisestä.
Asiassa KKO:n mukaan laissa ei ole nimenomaisia säännöksiä lisäsuoritusvelvollisuuteen perustuvasta velkojan saamisoikeuden vanhentumisesta. KKO:n tulkinnan mukaan voitaisiin katsoa tämän lisäsuoritusvelvollisuuden vanhentumisen alkavan suoritusvelvollisuuden ajankohdasta. KKO:n mukaan tulee ottaa huomioon, että velkojalla on mahdollisuus saada lisäsuorituksia vasta niitä koskevan täytäntöönpanokelpoisen ratkaisun perusteella ja vasta maksuohjelman päättymisen jälkeen. Siten lisäsuoritusvelvollisuuden vanhenemisaikaa ei voida laskea alkavaksi maksuohjelman vahvistamisesta kuten A:n oli väittänyt. KKO:n tulkinnan mukaan lisäsuoritusvelvollisuuteen perustuvan maksuvelvollisuuden ei voida katsoa alkavan ennen kuin siitä on päätetty tuomioistuimessa. Siksi vanhentumisaika on vanhentumislain 13 §:n mukainen ja alkaa kulua maksuvelvollisuuden vahvistamisesta. KKO:n mukaa tämä ei ole velallisen kannalta kohtuutonta.
KKO:n tulkinnan mukaan asiassa oli vaadittu määräajassa lisäsuoritusvelvollisuuksien täyttämistä A:ta tuomioistuimessa ja siten velkojien oikeus ei ollut lakannut vanhentumisen vuoksi.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa