» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Velkoja vaati A:lta kanteella suoritusta saatavasta, joka oli sisältynyt tuomioistuimen A:lle yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain nojalla vahvistamaan maksuohjelmaan. Tapauksessa oli kysymys siitä, oliko A menettänyt oikeuden esittää saatavan perustetta ja määrää koskevia väitteitä maksuohjelman raukeamisen jälkeen vireille pannussa samaa saatavaa koskevassa oikeudenkäynnissä.
Käräjäoikeuden aloittama ja sittemmin hovioikeuden vahvistama maksuohjelma oli määrätty raukeamaan. Velkoja vaati raukeamisen jälkeen velallista suorittamaan 74 428,91 euroa viivästyskorkoineen maksuohjelman raukeamisesta 6.3.2007 lukien. Velallinen vaati kanteen hylkäämistä sillä perusteella, että saatava oli ollut vanhentunut jo ennen velkajärjestelyn aloittamista, sekä sillä perusteella, ettei hän ollut myöntänyt kanteessa mainittujen saatavien olemassaoloa velkajärjestelyasiassaan. Kuitenkaan sillä seikalla, että saatavat oli mainittu maksuohjelmaehdotuksessa, ei ollut asian ratkaisemisen kannalta merkitystä.
Käräjäoikeus velvoitti velallisen suorittamaan saatavat viivästyskorkoineen perusteluinaan, että saatavien voimassaolo oli vahvistettu maksuohjelman vahvistamispäätöksellä ja että väitteitä vanhentumisesta tai muusta saatavien perusteettomuudesta ei ollut esitetty, vaikka näin olisi voitu tehdä ennen kuin maksuohjelman vahvistamispäätös oli saanut lainvoiman. Velallinen valitti hovioikeuteen, joka ei muuttanut lopputulosta.
Valitusluvan saatuaan velallinen valitti korkeimpaan oikeuteen. Korkein oikeus totesi, että maksuohjelman raukeamisen johdosta sen oikeusvaikutukset lakkaavat ja velkojien oikeudet palaavat ennalleen. Se viittasi myös velkajärjestelylain 57 §:ssä säädeltyyn velkajärjestelyvelkojen selvittämismenettelyyn, jossa velkojan tai velallisen on määräpäivään mennessä tehtävä velkoja koskevat väitteet. Tuomioistuin totesi, että maksuohjelman raukeamisen seurauksena velallisen eduksi tehdyt velkojen järjestelyt kumoutuvat, eikä maksuohjelma siten enää ole täytäntöönpanokelpoinen. Raukeamisen vuoksi maksuohjelma menettää keskeiset lainvoimaiseen tuomioon yleensä liittyvät oikeusvaikutukset, minkä vuoksi sen piiriin kuuluneista veloista on hankittava uudet ulosottoperusteet, ellei velkojilla ole jo ennestään ulosottoperustetta. Velkojat voivat esimerkiksi nostaa kanteen velasta, joka on kuulunut maksuohjelman piiriin.
Korkeimman oikeuden kanta kysymykseen poikkesi alempien oikeusasteiden kannasta. Sen mukaan velkajärjestelylain säännöksistä ei ollut pääteltävissä, että sillä seikalla, minkälaisena saatava määrältään ja perusteeltaan on merkitty vahvistettuun maksuohjelmaan, olisi ohjelman raukeamisen jälkeen sitova vaikutus samaa saatavaa koskevassa velkojan ja velallisen välisessä myöhemmässä oikeudenkäynnissä. Punnittuaan kysymystä velkajärjestelymenettelyn tarkoituksenmukaisen toteutumisen ja sen kannalta, miten velkoja tai velallinen joutuvat eri tilanteissa harkitsemaan riitauttamiseen ryhtymisen kannattavuutta, korkein oikeus päätyi toteamaan, että saatavan riitauttamatta jättämisen ei voida päätellä merkitsevän sitä, että saatava tai velka ehtoineen olisi edes tarkoitettu hyväksyä muutoin kuin velkajärjestelylain mukaista maksuohjelman vahvistamista varten. Lisäksi se totesi, että velkajärjestelylain nojalla tapahtuva maksuohjelman vahvistaminen poikkeaa menettelyltään ja tarkoitukseltaan tavanomaisesta riita-asian oikeudenkäynnistä. Tuomioistuin huomautti, ettei maksuohjelma itsessään saa samanlaisia oikeusvaikutuksia kuin riita-asiassa annetut tuomiot yleensä, vaan lainvoimaistakin maksuohjelmaa voidaan jälkikäteen tuomioistuimen ratkaisulla muuttaa tai määrätä se raukeamaan. Sen mukaan velkajärjestelymenettelyn yhteydessä tehtävillä ratkaisuilla ei voida katsoa olevan itse velkajärjestelyn ulkopuolelle ulottuvaa merkitystä, sillä näiden ratkaisujen merkitys liittyy kiinteästi lain tarkoitukseen ja sen toteuttamiseen.
Korkein oikeus totesi lopuksi, että maksuohjelmaan riitauttamattomana sisällytetyn saatavan osalta maksuohjelman vahvistamisella on ratkaistu vain se, että kysymys on laissa tarkoitetusta velkajärjestelyvelasta, jolle tuleva maksuosuus määräytyy ohjelman mukaan. Tämän vuoksi vahvistetulla maksuohjelmalla ei sen raukeamisen jälkeen ole sitovaa vaikutusta samaa saatavaa koskevassa myöhemmässä oikeudenkäynnissä eikä se estä tutkimasta velallisen väitteitä näistä veloista. Näin ollen myöskään tapauksessa käräjäoikeus ei olisi saanut mainitsemillaan perusteilla jättää tutkimatta velallisen väitteitä. Korkein oikeus kumosi hovioikeuden tuomion ja määräsi asian palautettavaksi käräjäoikeuteen, jonka oli tutkittava velallisen tekemät väitteet lain mukaan.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa