» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa A oli aloittanut velkajärjestelyn 27.12.2010. Velkajärjestelyn piirissä oli vakuusvelka sekä tavallisia velkoja. Selvittäjä oli laatinut maksuohjelman, jonka mukaan A säilyttää omistusasuntonsa ja tinkii elantomenoistaan sekä suorittaa kuukausittain vakuusvelkaosuuden. Tavallisille veloille ei kertynyt suorituksia, koska vähimmäiskertymä niille oli nolla euroa. Vakuusvelkojan osalta maksuohjelman kestoksi ehdotettiin 18 vuotta ja 3 kuukautta. Selvittäjän mukaan tavallisten velkojen osalta ohjelma ei ollut nollaohjelma maksuvaran puuttumisen vuoksi vaan nollakertymä perustui velkajärjestelylain muihin säännöksiin, minkä takia maksuohjelman kestoksi ehdotettiin tavallisten velkojan osalta kolmea vuotta. Velkojana ollut Nordea Rahoitus Suomi Oy oli vaatinut, että tavallisten velkojen osalta kestoksi määrättäisiin viisi vuotta, koska A:n maksuvelvollisuus oli velkajärjestelylain 30 §:n 4 momentin mukaan kokonaan poistettu. Käräjäoikeus hyväksyi selvittäjän perustelut ja vahvisti tavallisten velkojen osalta A:lle kolmen vuoden maksuohjelman.
Nordea Rahoitus Suomi Oy valitti hovioikeuteen ja vaati, että maksuohjelman kestoksi vahvistetaan viisi vuotta tavallisten velkojen osalta. Hovioikeus lausui, että velkajärjestelylain 30 §:n 1 momentin mukaisesti velallisen maksuvara mahdollisen vakuusvelkaosuuden vähentämisen jälkeen sekä velallisen varallisuuden rahaksimuutosta saatavat varat on käytettävä tavallisten velkojen maksuun niin kuin 34 §:ssä on säädetty. Maksuohjelman kesto on yleisesti kolme vuotta, paitsi tilanteessa jossa velallisen maksuvelvollisuus on poistettu kokonaan maksuohjelmassa taikka velkajärjestely on myönnetty velkajärjestelylain 10 §:n perusteella. Tällöin maksuohjelma on viisi vuotta.
Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä ja hylkäsi valituksen. Perusteluissaan se sanoi, että A:lla oli laskennallinen maksuvara, jos hän säilyttää asuntonsa ja tinkii elinkustannuksistaan koko maksuohjelman ajan. A:n maksuvara menee kokonaan kuukausittain vakuusvelkaosuuden maksuun eikä hänelle näin ollen jää maksuvaraa tavallisten velkojen hoitoon. A:n maksuvelvollisuutta ei kuitenkaan tavallisten velkojen osalta ole kokonaan poistettu. Tämän takia maksuohjelma tavallisten velkojen osalta on kolme vuotta.
Nordea oli siirtänyt saatavansa Lindorff Invest Oy:lle, joka valitti korkeimpaan oikeuteen vaatien hovioikeuden päätöksen kumoamista ja A:n velkajärjestelyssä maksuohjelman kestoksi viisi vuotta tavallisten velkojen osalta. A vastasi valitukseen vaatien sen hylkäämistä. Korkeimmassa oikeudessa kysymyksenä oli, onko A:n maksuvelvollisuus kokonaan poistettu velkajärjestelylain 30 §:n 4 momentissa kuvatulla tavalla ja onko maksuohjelman kestoksi näin ollen tavallisten velkojen osalta määrättävä viisi vuotta.
Korkein oikeus lausui, että velkajärjestelylain 30 §:n 4 momentin mukaisesti pääsääntönä on tavallisten velkojen osalta maksuohjelman keston määrääminen kolmeksi vuodeksi. Mikäli maksuvelvollisuus on kokonaan poistettu, voi aika olla viisi vuotta. Sanamuotonsa mukaan ”maksuvelvollisuuden kokonaan poistaminen” merkitsee sitä, ettei maksuohjelmassa aseteta minkäänlaista suoritusvelvollisuutta tietystä velasta. Lainkohtaa ei tule tulkita laajentavasti eli siten, että se soveltuisi tapauksiin, joissa velkoja ei vain saa suoritusta velastaan jostain muusta syystä. Korkein oikeus päätti, että hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei tulla muuttamaan. Perusteluissaan se sanoi, että A suorittaa kuukausittain vakuusvelkaa 400 – 1720 euron välillä vaihtelevan määrän koko maksuohjelman ajan (18 v 3kk). Näin ollen hänen maksuvelvollisuuttaan ei ole poistettu kokonaan velkajärjestelylain 30 §:n 4 momentin mukaisesti. Tavallisten velkojen osalta maksuohjelman kesto on siis kolme vuotta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa