» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden tapauksessa KKO:2011:9 oli kysymys siitä, oliko A:lle, jonka velkaantuminen oli aiheutunut suurelta osalta talousrikollisuudesta, painavia syitä myöntää yksityishenkilön velkajärjestely. Yksityishenkilön velkajärjestelyssä on kyse menettelystä, jossa ylivelkaantunut yksityishenkilö maksaa velkojaan tietyn ajan maksukykynsä mukaan ja tämän ajan päätyttyä vapautuu velvollisuudesta maksaa loput velkansa. Järjestelyn tavoitteena on korjata yksityishenkilöiden talous- ja velka ongelmia. A:n velkaantuminen oli pääosin tapahtunut yritystoiminnan päättymisen seurauksena, mutta A oli myöskin tuomittu rangaistukseen ja korvausvelvollisuuteen kyseisessä yritystoiminnassa tapahtuneiden rikosten vuoksi. A oli yritystoiminnan päättymisen jälkeen hankkinut itselleen uuden ammatin ja hänen varallisuuttaan ja perintönä saamaa omaisuutta oli realisoitu velkojen suorittamiseksi. Asiaa käsiteltiin Helsingin käräjäoikeudessa, Helsingin hovioikeudessa sekä Korkeimmassa oikeudessa.
A oli hakenut velkajärjestelyn myöntämistä marraskuussa 2008, mutta Verohallinto vastusti hakemusta. Verohallinto oli yksi velkojista ja vastustus perustui siihen, että velkajärjestelylle oli olemassa yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 10 §:n 1 kohdassa tarkoitettu este, sillä A:lle oli määrätty törkeäksi luokitellusta rikoksesta rikosperusteinen maksuvelvollisuus kesäkuussa 2005. Näin ollen A ei Verohallinnon mukaan pystynyt osoittamaan pitkäaikaista pyrkimystä hoitaa maksuvelvollisuuksiaan. Verohallinnon mukaan velkajärjestelyn myöntämiselle ei ollut velkajärjestelylaissa tarkoitettuja painavia syitä esteestä huolimatta. Käräjäoikeus hylkäsi A:n hakemuksen päästä velkajärjestelyyn. Käräjäoikeuden mukaan velkajärjestelylle oli velkajärjestelylain 9 §:n 2 momentin mukaiset edellytykset. A:n velkojen määrä oli 1 041 768,37 euroa ja maksukyky 74,78 euroa kuukaudessa. A ei voinut kohtuudella parantaa maksukykyään. Käräjäoikeus kuitenkin päätyi hylkäämään hakemuksen, koska velkajärjestelyn myöntämiselle oli velkajärjestelylaissa säädetty este. A:n veloista nimittäin yli 25% oli rikosperusteisia. Velkajärjestelylain 10 §:stä huolimatta velkajärjestely voidaan myöntää, jos siihen on painavia syitä, kun otetaan huomioon erityisesti velkaantumisesta kulunut aika, velallisen toimet velkojen maksamiseksi ja muut velallisen olosuhteet sekä velkajärjestelyn merkitys velallisen ja velkojan kannalta. Käräjäoikeus katsoi kokonaisharkintansa perusteella, ettei A ollut osoittanut pitkään pyrkineensä maksamaan velkojaan, velat olivat johtuneet huomattavalta osin törkeistä talousrikoksista eikä rikoksista johtuvien vahingonkorvausvelkojen syntymisestä ollut kulunut pitkää aikaa. Näillä perusteilla käräjäoikeus hylkäsi A:n hakemuksen siitä huolimatta, että A:n tilanne velkojen määrä ja A:n ikä huomioon ottaen puolsi velkajärjestelyn myöntämistä. A oli hakenut velkajärjestelyn myöntämistä myös vuonna 2006, mutta hakemus oli hylätty samoin perustein.
A valitti asiasta hovioikeuteen, jonka mukaan velkajärjestelyn edellytykset täyttyivät, mutta tapauksessa oli velkajärjestelylaissa tarkoitettu este velkajärjestelyn myöntämiselle. Hovioikeus joutui näin ollen arvioimaan, oliko velkajärjestelyn myöntämiselle olemassa velkajärjestelylain 10 a §:ssä tarkoitettuja painavia syitä. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. Hovioikeuden mukaan rikoksista aiheutunut maksuvelvollisuus oli niin merkittävä, että se esti velkajärjestelyn myöntämisen. Hovioikeuden mukaan tuomiosta ei ollut kulunut riittävän pitkää aikaa ja yleisen maksumoraalin ylläpitäminen edellytti maksujärjestelyhakemuksen hylkäämistä. Hovioikeus hylkäsi hakemuksen siitä huolimatta, että se katsoi tapauksessa olevan myös useita maksujärjestelyn myöntämisen puolesta puhuvia seikkoja. Tällaisia seikkoja olivat muun muassa A:n ikä ja ansaintakyky sekä se, että A oli ilmoittanut olevansa valmis työskentelemään myös eläkeiässä ja tinkimään elinkustannuksistaan, jos pääsisi velkajärjestelyyn. Hovioikeus myös katsoi, että velkaantumisesta kulunut aika oli huomattavan pitkä, koska velat olivat syntyneet 1990-luvulla. Tämäkään ei kuitenkaan saanut hovioikeutta myöntämään velkajärjestelyä. Hovioikeuden esittelijän mietinnössä oli katsottu, että velkajärjestelyä puoltavat seikat olisivat olleet velkajärjestelylain mukainen painava syy velkajärjestelyn myöntämiselle. Mietinnöllä ei kuitenkaan ole vaikutusta hovioikeuden päätökseen.
A:lle myönnettiin valituslupa Korkeimpaan oikeuteen ja valituksessaan A vaati hovioikeuden päätöksen kumoamista ja velkajärjestelyn myöntämistä. Verohallinto vastauksessaan vaati valituksen hylkäämistä. Korkeimman oikeuden mukaan edellytykset velkajärjestelyn myöntämiselle olivat olemassa, mutta Korkeimman oikeuden oli nyt ratkaistava se, muodostivatko hakemuksessa esitetyt seikat velkajärjestelylain 10 a §:ssä tarkoitettuja painavia syitä velkajärjestelyn myöntämiselle. Korkeimman oikeuden mukaan velkojen syntymisestä oli kulunut jo pitkä aika eli yli 10 vuotta. Korkeimman oikeuden mukaan rikosperusteinen maksuvelvollisuus on vahvistettu tuomiolla, mutta rikokset olivat tapahtuneet jo vuosina 1995-1997. Korkeimman oikeuden mukaan oli myös selvää, että A ei kykenisi selviytymään veloista aiheutuvista menoista ilman velkajärjestelyä. Korkein oikeus myös totesi, ettei asiassa ollut osoitettu, että A oli vältellyt velkojensa vapaaehtoista suorittamista. Korkeimman oikeuden mukaan velkajärjestelyllä olisi A:lle huomattava merkitys, kun taas Verohallinnolle, joka velkojana vastusti velkajärjestelyn myöntämistä, velkajärjestelyn myöntämisellä ei olisi ollut merkittävää taloudellista merkitystä. Korkein oikeus katsoi kuitenkin, että A:n toimet velkojen maksamiseksi olivat jääneet vähäisiksi. Korkeimman oikeuden mukaan velkajärjestelyn myöntäminen näin lyhyen ajan kuluttua tuomion jälkeen olisi poikkeuksellista ja ristiriitaista siihen nähden, että rikoksesta syntynyt velka muodostaa esteen velkajärjestelylle. Korkein oikeus päätyi siihen ratkaisuun, että velkajärjestelyn puolesta puhuvat seikat olivat laissa tarkoitettuja painavia syitä. Korkein oikeus piti velkaantumisesta kulunutta pitkää aikaa ratkaisevana tekijänä. Näin ollen Korkein oikeus päätti, että hovioikeuden päätös kumotaan ja asia palautettiin Helsingin käräjäoikeuteen, sillä velkajärjestelyn mahdollinen aloittaminen voi tapahtua soveliammin käräjäoikeudessa. Käräjäoikeuden oli otettava asia välittömästi käsiteltäväkseen. Korkeimman oikeuden ratkaisu on siinä mielessä poikkeuksellinen, että Korkein oikeus katsoi painavien syiden olevan olemassa, vaikka tuomiosta oli kulunut hyvin lyhyt aika. Tapauksella voi olla vaikutusta käsitykseen yleisestä maksumoraalista.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa