» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Osapuolet olivat ennen vuotta 2003 tehneet yksityishenkilön sopimuksen velkajärjestelystä. Sopimuksen mukainen maksuohjelma oli päättynyt 28.2.2005. Velkoja nosti sopimuksen perusteella 5.3.2007 kanteen velallisen velvoittamiseksi suorittamaan velkojalle lisäsuoritusvelvollisuutensa määrä. Korkein oikeus katsoi, että lisäsuoritusta olisi tullut vaatia viimeistään säädetyn kahden vuoden kuluessa maksuohjelman päättymisestä. Kun kanne oli nostettu tätä myöhemmin, se jätettiin tutkimatta.
Lain mukaan velalliselle vahvistetaan maksuohjelmassa velvollisuus maksaa lisäsuorituksina velkojilleen maksuohjelman aikana saamista tuloista ja varoista säädetty määrä. Lain mukaan lisäsuoritusten vahvistamista koskeva hakemus voidaan tutkia vasta, kun maksuohjelma on päättynyt. Hakemus on tehtävä ilman aiheetonta viivytystä sen jälkeen, kun maksuohjelman kesto on päättynyt tai kun peruste lisäsuoritusvelvollisuudelle on tullut velkojan tietoon. Hakemusta ei kuitenkaan voida enää tehdä kahden vuoden kuluttua maksuohjelman päättymisestä.
B Oy vaati yli kahden vuoden jälkeen A:ta suorittamaan sopimusehtoon perustuva lisäsuoritus. Hakemus perustui A:n lisääntyneisiin tuloihin, joista A ei ollut ilmoittanut velkojalle. A kiisti kanteen sillä, että asianomainen sopimusehto oli kumottu sopimuksen liitteenä olevalla maksuohjelmalla, jonka mukaan maksuohjelma suoritettuaan oli vapaa enemmästä vastuusta.
Käräjäoikeus hyväksyi kanteen ja velvoitti A:n suorittamaan B Oy:lle kanteella vaaditun lisäsuorituksen. Käräjäoikeus totesi, että sopimuksessa oli asianomaisella sopimusehdolla sovittu A:n lisäsuoritusvelvollisuudesta sen varalta, että hänen tulonsa maksuohjelman kestäessä lisääntyvät. Käräjäoikeus katsoi jääneen näyttämättä, että velkoja olisi sopimuksen liitteenä olevassa maksuohjelmassa luopunut sanotusta oikeudestaan lisäsuoritukseen.
Hovioikeus jätti kanteen myöhään nostettuna tutkimatta ja vapautti A:n käräjäoikeuden tuomitsemasta lisäsuorituksesta. Hovioikeus totesi, että sopimuksessa oli sinällään sovittu A:n lisäsuoritusvelvollisuudesta, mutta sopimusehto koski ainoastaan menettelyä maksuohjelman keston aikana. Niinpä menettelystä maksuohjelman päättymisen jälkeen ei oltu sovittu, joten siinä tuli noudattaa lain mukaista kahden vuoden määräaikaa maksuohjelman päättymisestä.
Korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden päätöksen lopputulosta. Myös korkein oikeus totesi, että kannetta lisäsuorituksen vaatimiseksi ei ole voitu nostaa enää sen jälkeen, kun kaksi vuotta on kulunut maksuohjelman päättymisestä. Kun kanne nostetaan määräajan jälkeen, sitä ei voida enää tutkia.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa