» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse tilanteesta, jossa A oli hakeutunut yksityishenkilön velkajärjestelyyn, joka oli aloitettu 23.12.1994. A oli kuitenkin vaatinut myöhemmin vahvistetun maksuohjelman muuttamista siten, että hänelle verovuodelta 1994 määrätty jäännövero oltaisiin sisällytetty velkajärjestelyn piiriin kuuluviin velkoihin. Kyseinen jäännösvero oli syntynyt A:lle hänen ansiotulojensa perusteella. Tapauksessa tuli juridisleta kantilta katsottuna arvioitavaksi, voitiinko kyseinen jäännösvero sisällyttää A:n vaatimalla tavalla hänen velkajärjestelynsä piiriin kuuluviin velkoihin.
Yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 3 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan velkajärjestelyn piiriin kuuluvalla velalla tarkoitetaan kaikkia velallisen velkoja, jotka ovat syntyneet ennen velkajärjestelyn alkamista. Säännöksen esitöissä tätä lähtökohtaa on täsmennetty siten, että kaikki ne velat, joiden peruste on syntynyt ennen velkajärjestelyn aloittamista voitiin sisällyttää velkajärjestelyn piiriin kuuluviksi veloiksi.
Käräjäoikeus otti tapausta harkitessaan huomioon sekä tapausta koskeneet tosiseikat että edellä mainitun säännöksen. Niiden pohjalta käräjäoikeus katsoi, että kun A:n velkajärjestely oli aloitettu 23.12.1994, ei samalta vuodelta A:lle määrättyä jäännösveroa voitu sisällyttää velkajärjestelyn piiriin kuuluvaksi velaksi. Käräjäoikeuden mukaan sillä ei ollut asian ratkaisun kannalta merkitystä, että velkajärjestely oli aloitettu aivan vuoden 1994 loppupuolella.
Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota asiassa. Hovioikeudessa eri mieltä olleen sijaisjäsenen mukaan A:n jäännösveron perusteena olleet liian pieninä toimitetut ennakonpidätykset tai ennakkoverot olivat syntyneet ennen velkajärjestelyn alkamista. Näin ollen sijaisjäsen katsoi, että jäännösvero voitiin luokitella velkajärjestelyn piiriin kuuluneeksi velaksi ja totesi, ettei käräjäoikeuden olisi tämän johdosta tullut hylätä A:n hakemusta maksuohjelman muuttamisesta.
A valitti asiasta korkeimpaan oikeuteen valitusluvan saatuaan vaatimuksenaan edelleen se, että jäännösvero olisi tullut sisällyttää velkajärjestelyn piiriin. Korkein oikeus totesi, että ansiotulojen verotus toimitetaan verovuoden päättyessä veronalaisten ansiotulojen kokonaismäärästä ja siinä otetaan huomioon myös koko verovuodelta syntyneet verovähennykset. Näin ollen korkein oikeus katsoi, että A:n jäännösveron perusteella syntynyt verovelka oli saanut perusteensa vasta verovuoden 1994 päätyttyä, jolloin A:n velkajärjestely oli puolestaan jo aloitettu. Näillä perusteilla korkein oikeus päätyi siihen lopputulokseen, että A:n jäännösveron peruste oli syntynyt vasta velkajärjestelyn aloittamisen jälkeen eikä sitä tästä syystä tullut sisällyttää hänen velkajärjestelynsä piiriin kuuluneisiin velkoihin. Korkein oikeus ei näin ollen muuttanut hovioikeuden alempien oikeusteiden tuomioiden lopputulosta asiassa.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa