» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
A:lle ja B:lle oli toteutettu yksityishenkilön velkajärjestely, joka oli alkanut 15.11.1994. Sen maksuohjelmat oli vahvistettu 1.2.1995. He hakivat nyt ohjelmien muuttamista siltä osin, että niihin sisällytetään omaisuuden luovutusvoitoista vuodelta 1994 A:lle aiheutunut jäännösvero 20 737,10 markkaa ja B:lle aiheutunut jäännösvero 16 576,90 markkaa.
Käräjäoikeus lisäsi jäännösverot maksuohjelmiin sillä perusteella, että saamisten suuren määrän takia A:n ja B:n maksukyky, samoin kuin muut järjestelyn kannalta olennaiset olosuhteet olivat olennaisesti muuttuneet. Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätöksen, sillä sen mukaan jäännösvero ei kuulunut velkajärjestelyn piiriin.
Korkeimman oikeuden arvioitavaksi tuli se, voitiinko jäännösverot laskea kuuluvaksi velkajärjestelyn piiriin.
Velkajärjestelylain mukaan velkajärjestelyn piiriin kuuluvalla velalla tarkoitetaan kaikkia velallisen velkoja, jotka ovat syntyneet ennen velkajärjestelyn alkamista. Verovuodelta 1994 vahvistetussa verotuksessa A:lle ja B:lle on määrätty 15.2. ja 5.4.1994 tapahtuneista omaisuuden luovutuksista saadusta voitosta tuloveroa pääomatulosta ja heidän maksettavikseen on määrätty jäännösverot. Velkajärjestely oli alkanut 15.11.1994.
Korkein oikeus arvioi sitä, olivatko jäännösverot syntyneet ennen velkajärjestelyn aloittamista, eli kuuluivatko ne järjestelyn piiriin. Sen mukaan velkajärjestelylain esitöissä oli todettu, että "velkajärjestelyn piiriin kuuluvat velallisen kaikki velat, joiden peruste on syntynyt ennen velkajärjestelyn aloittamista, mukaan lukien vakuusvelat. Merkitystä ei ole sillä, onko velka erääntynyt tai onko maksuvelvollisuus tai velan suuruus selvä."
Sen sijaan sekä ansiotulosta että pääomatulosta perittävän veron osalta ratkaisevana pidetään vasta verovuoden päättymistä.
Korkein oikeus totesi, että mikäli katsotaan, ettei verovelka nyt kysymyksessä olevassa tilanteessa kuulu velkajärjestelyn piiriin, se on velkajärjestelyn aikanakin maksettava kokonaan. Luovutusvoitosta aiheutuva vero saattaa tosin olla niin suuri, että se pienentää velalliselle jäävää maksuvaraa. Veronsaaja voi tällaisen päätöksen johdosta olla edullisemmassa asemassa kuin velkojat, mikä ei toteuta sitä vaatimusta, että velkajärjestelyssä samassa asemassa olevia velkojia tulee kohdella yhdenvertaisesti.
KKO katsoi olevan perusteltua katsoa, että kyseessä olevien jäännösverojen peruste velkajärjestelylain tarkoittamassa mielessä on syntynyt ennen velkajärjestelyn alkamista. Jäännösverot tuli sisällyttää maksuohjelmiin.
KKO kumosi hovioikeuden päätöksen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa