» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse siitä, että velallinen tarvitsi autoa työssään ja työmatkojensa suorittamisessa. Maksuvaraa laskettaessa hänellä olleen vapaan autoedun arvioitiin vähentävän välttämättömiä elinkustannuksia kuukaudelta seutuliikenteen kuukausilipun hinnan määrällä.
A toimi pienen mainostoimiston toimitusjohtajana. A:lle määrättiin käräjäoikeudessa maksuohjelma, josta A lausui tarvitsevansa välttämättömänä autoa työssään. Velkoja ja verovirasto vastusti tätä maksuohjelmaehdotusta. Maksuohjelmaehdotusta muutettiin siten, että A:lle kustannettiin seutuliikenteen kuukausilippuja.
Käräjäoikeuden päätöksessä esitettiin maksuohjelmaehdotuksen oikeaksi. Näin ollen tätä valituksen johdosta muutettua uutta ehdotusta ei muutettu enää, vaan se hyväksyttiin käräjäoikeudessa. Verovirasto valitti asiasta hovioikeuteen, mutta hovioikeus ei muuttanut päätöstä.
Korkein oikeus lausui, että yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain mukaan velallisen on käytettävä velkojensa suoritukseksi maksuvaransa eli kaikki ne tulot, joita hän ei tarvitse välttämättömiin elinkustannuksiinsa ja elatusvelvollisuudesta aiheutuviin menoihinsa.
Korkeimman oikeuden mukaan A:n tarvetta säilyttää luontoisetunsa velkajärjestelyssä ei ole riitautettu, vaan kyse oli siitä, miten luontoisedut otetaan huomioon A:n maksuvaraa laskettaessa.
Korkein oikeus katsoi, että A:n saama autoetu pienentää hänen välttämättömiä elinkustannuksiaan. Siten oli katsottava perustelluksi, että se otetaan maksuvaraa laskettaessa huomioon näitä kustannuksia pienentämällä kuten oli tehtykin.
Näillä perusteilla korkein oikeus päätyi siihen, että asiassa ei ollut tarvetta muutokselle. Näin olle hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muutettu.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa