» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse tilanteesta, jossa A oli hakemuksessaan käräjäoikeudelle pyytänyt yksityishenkilön velkajärjestelyn myöntämistä itselleen velkojen johdosta, jotka olivat pääasiallisesti syntyneet takauksista, jotka A oli antanut X Oy:n lainojen vakuuksiksi. A oli ollut kyseisen yhtiön hallituksen jäsen ja osakas. Kaksi A:n velkojaa vastustivat velkäjärjestelyn myöntämistä sillä perusteella, että A:n velat olivat heidän näkemyksensä mukaan syntyneet pääasiassa keinottelunluonteisesta elinkeinotoiminnasta. Tapauksessa tuli yhtäältä arvioitavaksi, tuliko A:lle myöntää näissä olosuhteissa velkajärjestely ja toisaalta se, olivatko tuomioistuimet perustaneet ratkaisunsa riittävään aineistoon.
Käräjäoikeuden mukaan A:n velat eivät olleet syntyneet pääasiallisesti keinottelunluonteisesta elinkeinotoiminnasta, minkä johdosta käräjäoikeus ei nähnyt yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain mukaista estettä velkajärjestelyn myöntämiselle. Näin ollen käräjäoikeus päätyi vahvistamaan A:lle maksuohjelman, jonka selvittäjä oli velkajärjestelyä varten laatinut.
Toinen velkojista vaati hovioikeuteen toimittamassaan valituksessa, että A:n hakemus velkajärjestelyn myöntämisestä hylättäisiin. A ei hovioikeudessa vastannut velkojan valitukseen, minkä johdosta hovioikeus päätyi ratkaisemaan asian ilman vastauksen pyytämistä A:lta. Hovioikeus perusti arviointinsa hyvin pitkälti käräjäoikeuden asiassa esittämiin seikkoihin, eikä juurikaan hankkinut uutta selvitystä tilanteen tarkemmaksi selvittämiseksi. Hovioikeus katsoi, että kun A ei ollut antanut selvitystä liiketoimintansa luonteesta, sitä voitiin velkojan väitteen perusteella pitää keinottelunluonteisena. Tämän johdosta hovioikeus katsoi sen velkajärjestelyn myöntämisen esteeksi ja kumosi käräjäoikeuden maksuohjelman vahvistamista koskeneen päätöksen. Tämän lisäksi hovioikeus luonnollisesti hylkäsi myös A:n velkajärjestelyhakemuksen.
Korkein oikeus puolestaan lähestyi asiaa arvioimalla alempien oikeusasteiden menettelyä tapauksen edetessä. Korkeimman oikeuden mukaan kun käräjäoikeus oli ratkaissut asian alun perin vailla sen käsittelyä istunnossa ja hovioikeuden jätettyä pyytämättä A:lta puuttunutta vastausta velkojen valitukseen, ei hovioikeus olisi saanut perustaa ratkaisuaan vain siihen selvitykseen, joka oli tullut ilmi käräjäoikeudessa. Hovioikeuden olisi korkeimman oikeuden mukaan tullut hankkia A:lta lisäselvitystä yritystoiminnassa syntyneistä veloista ja niihin liitännäisistä tekijöistä. Tämän lisäksi A:lta olisi tullut pyytää vastaus velkojan valitukseen oikeudenkäymiskaaren nojalla, minkä jälkeen hovioikeuden olisi tullut arvioida, tuliko sen suorittaa suullinen käsittely asiassa. Kun hovioikeus ei ollut menetellyt edellä kuvatulla tavalla, korkein oikeus kumosi hovioikeuden tuomion ja palautti asian hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa