» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapaus KKO:2014:88 koski pankin oikeutta saada suoritukset saatavilleen velalliselta, A, joka on päässyt yksityishenkilön velkajärjestelyyn. A oli maksuohjelmassa velvoitettu myymään omistamansa kiinteistön määräalan, jotta velkojat saisivat tältä saatavansa. A vastusti kanteella kyseistä velvollisuutta vedoten siihen, että pankin saatavat olivat vanhentuneet. Käräjäoikeus päätyi siihen ratkaisuun, että pankin vaatimat saatavat eivät vanhentumisen takia kuuluneet velkajärjestelyn piiriin, mutta määräala tuli silti realisoida velkajärjestelyvelkojien ja velkajärjestelyn ulkopuolelle jäävien velkojien tyydyttämiseksi. Myös hovioikeus piti maksuohjelman voimassa, sillä pankilla oli oikeus A:n ulosotossa kertyneisiin varoihin, vaikka ulosottoperusteen määräaika oli umpeutunut. Toteutuva ulosmittaus katkaisee ulosottoperusteen 15 vuoden vanhentumisajan.
KKO:n ratkaistavaksi tuli kysymys siitä, oliko pankilla oikeus ulosmittauksesta kertyneisiin varoihin A:n velkajärjestelyn aikana. Velkajärjestelyn piiriin kuuluvat periaatteessa kaikki velallisen elinaikana tälle syntyneet velat. Ainoastaan vanhentuneita velkoja ei katsota velkajärjestelyn piiriin kuuluviksi. Näiden lähtökohtien nojalla KKO katsoi, että ennen velkajärjestelyä vanhentunut pankin saatava ei kuulunut velkajärjestelyn piiriin. Velkajärjestely ikään kuin syrjäyttää ulosottokaaren säännökset velan vanhentumisen katkaisemisesta. Näin ollen saataville ei saanut osoittaa suorituksia maksuohjelmassa.
KKO:n eriävä kannanotto olisi pysyttänyt hovioikeuden päätöksen. Jäsenen mukaan ulosottoperusteen vanhenemisen keskeytyminen ei voi jäädä vaille merkitystä siitä syystä, että velallinen on päässyt yksityishenkilön velkajärjestelyyn. Kannanoton mukaan pankin saatavat olivat kylläkin siten vanhentuneet, ettei niitä voinut ottaa maksuohjelmaan, mutta pankilla säilyi oikeus periä saatavat maksuohjelman ulkopuolella. Velkojen jättämisellä maksuohjelman ulkopuolelle on kuitenkin kielteisiä seurauksia muun muassa velkojien yhdenvertaisuuden ja velkajärjestelyn idean kannalta. Tämän vuoksi KKO:n jäsen olisi ottanut pankin saatavan huomioon osittain maksuohjelmassa.
Tapauksessa vallitsi selvä ristiriita ulosottokaaren ja velkajärjestelysäännösten välillä. KKO joutui laajasti punnitsemaan säännösten suhdetta toisiinsa. Ulosottokaaren säännöksiä ei ollut mahdollista sivuuttaa pelkästään sillä perusteella, että velkajärjestelylaki on säädetty myöhemmin. KKO:n enemmistö katsoi ulosottoperusteen vanhentuneeksi ja lakanneeksi, minkä johdosta tapaus oli palautettava käräjäoikeuteen uutta lainmukaista käsittelyä varten.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa