» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
A oli velkaantunut siten, että hänen isänsä oli A:n vanhempien yhdessä omistamaa kiinteistöä koskeneessa pakkohuutokaupassa tehnyt korkeimman tarjouksen A:n lukuun. A oli syntynyt vuonna 1986. Isä oli maksanut kauppahinnasta kuudesosan, mutta ei loppuosaa. Kiinteistöstä oli sen seurauksena toimitettu uusi pakkohuutokauppa, jossa korkein tarjottu kauppahinta oli alhaisempi kuin ensimmäisessä. A oli sitten Kuopion lääninhallituksen päätöksellä velvoitettu suorittamaan pankille kauppahintojen erotus korkoineen 2.10.1992 lukien. Päätös oli lainvoimainen.
Yhteensä 5 768,80 markan vahinkovakuutusmaksujen ja 180 markan pysäköintivirhemaksun suorittamisen laiminlyömisestä A:lle aiheutunut velka on käräjäoikeuden päätöksessä todetulla tavalla johtunut siitä, että A oli omistanut auton.
Korkeimmassa oikeudessa kysymys oli nyt siitä, voitiinko alaikäiselle A:lle myöntää yksityishenkilön velkajärjestely.
Velkajärjestelylain mukaan velkajärjestely voidaan myöntää henkilölle, jolla on kotipaikka Suomessa. Laki ei siten pois sulje mahdollisuutta myöntää järjestely alaikäiselle.
A:lla ei ole tuloja eikä varallisuutta ja hänen on mahdollista siirtyä työelämään vasta muutaman vuoden jälkeen, kun on täyttänyt 15 vuotta. Käytännössä työelämään sijoittuminen tapahtuisi luultavasti myöhemmin. Maksamattomille pääomille kertyy lisäksi korkoa koko ajan, eikä A ole kohtuudella kykenevä parantamaan maksukykyään.
Velkajärjestelylaki antaa mahdollisuuden siihen, että myös vanhempien taloudellinen asema voidaan ottaa huomioon arvioitaessa lapsen maksukykyä. Vanhemmat olivat pysyvästi ylivelkaisia. A:n velkaantuminen johtui vanhempiensa toimenpiteiden johdosta, eikä hän itse ollut syyllinen siihen.
A oli velkajärjestelylaissa edellytetyllä tavalla maksukyvytön ja velkajärjestelyyn oli painavat perusteet.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa