» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Ratkaisussa oli kyse siitä, oliko riittävän painavia syitä sille, että A:lle myönnettäisiin velkajärjestely. Vuonna 2005 A haki velkajärjestelyä, joka kuitenkin hylättiin. Vaikka hän suoritti ulosmitatuin suorituksin velkojaan, oli hän kuitenkin velkaantunut jonkin verran lisää ennen vuotta 2009, jolloin hän siis haki uudemman kerran velkajärjestelyä. Kotkan käräjäoikeus hylkäsi tämän vuoden 2009 hakemuksen siis sillä perusteella, että velkoja oli kertynyt lisää vuoden 2005 jälkeen, ja näin ollen velkajärjestelyn myöntämiselle oli este velkajärjestelylain mukaisesti. Käräjäoikeus katsoi, että velkajärjestelyn myöntämiselle ei ollut painavia syitä velallisen omasta toiminnasta johtuen. Hovioikeus pysytti käräjäoikeuden tuomion samana, ja mainitsi samat perusteet, kuten sen, että velallinen suoritti velkojaan vain ulosoton kautta, ja hän velkaantui ilmeisen kevytmielisesti.
Korkein oikeus aloitti muutoksenhaun käsittelyn vetoamalla velkajärjestelylakiin. Lain mukaan velkajärjestely voidaan myöntää, jos siihen on painavia syitä ottaen erityisesti huomioon velkaantumisesta kulunut aika, velallisen toimet velkojen maksamiseksi ja muut velallisen olosuhteet sekä velkajärjestelyn merkitys velallisen ja velkojien kannalta. Korkein oikeus tutki A:n velkoja, joita oli syntynyt vähintään noin 5000 euroa lisää vuoden 2005 jälkeen.
Korkeimman oikeuden ratkaisu perustui nimenomaan arviointiin painavista syistä, jotka olivat avainroolissa tässä ratkaisussa. Tärkeimpänä tulisi ensiksi ottaa huomioon velkaantumisesta kulunut aika. Velkajärjestelyä puoltaisi se, jos velkaantumisesta ja velkaongelmien syntymisestä on kulunut selvästi kauemmin kuin muutama vuosi. Oikeuskäytännössä 10 vuotta on pidetty vakiintuneena aikana, mutta A:n tilanteessa ei voitu katsoa, että riittävä aika olisi kulunut, jotta painavat syyt täyttyisivät. Vaikka A suoritti velkojaan ainoastaan ulosoton perusteella, ei voitu kuitenkaan pitää kohtuullisena, että hän suorittaisi vielä vapaaehtoisesti velkojaan. Näin ollen korkein oikeus totesi, että tämä seikka puoltaisi velkajärjestelyä. Tämän lisäksi korkein oikeus arvioi, että syntyneet lisävelat eivät sinänsä ole kevytmielisestä suhtautumisesta johtuneita, vaan ilmeisen vaikeasta tilanteesta aiheutuneita. Koska myös velat olivat määrällisesti pieniä, ei korkein oikeus katsonut, että velkajärjestelyllä olisi mitään suurempaa merkitystä minkään velkojan kannalta.
Johtopäätöksenä korkein oikeus katsoi kokonaisharkinnan perusteella, että A:n velkoja ei enää ollut suurta määrää jäljellä, ja kaikki olosuhteet huomioon ottaen velkajärjestelyn aloittamiselle olisi painava syy. Koska velkajärjestelyllä ei myöskään olisi suurta merkitystä velkojille, mutta sitäkin suurempi merkitys velalliselle, puoltaisi tämäkin velkajärjestelyn aloittamista. Näin ollen korkein oikeus päätti, että velkajärjestely tulisi aloittaa. Hovioikeuden päätös kumottiin, ja asia palautettiin käräjäoikeuteen, jossa velkajärjestely aloitettiin velkajärjestelylain mukaisesti.
Tämä tapaus on hyvä esimerkki siitä, miten aina lain sanamuoto ei välttämättä tarkoita sitä, että mitään mahdollisuuksia ei ole. Korkein oikeus järkevästi arvioi kokonaistilannetta ja otti kaikki olosuhteet huomioon, minkä johdosta se katsoi velkajärjestelyn olevan oikea ratkaisu. Vaikka yksikään perusteluista ei sinänsä yksinään ainakaan ollut riittävän painava syy, synnyttivät kaikki olosuhteet yhdessä kuitenkin tilanteen, jonka perusteella oli katsottava tarkoituksenmukaisesti aloittaa velkajärjestely.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa