» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse siitä voitiinko A:n maksuohjelmaan hyväksyä oikeudenkäyntikulut, jotka olivat syntyneet, kun A yritti maksuohjelmansa mukaisesti periä saataviaan.
A teki käräjäoikeudelle hakemuksen maksuohjelman muuttamisesta, koska hänelle oli ilmaantunut uusia velkoja. A oli velvoitettu ryhtymään toimenpiteisiin, jotta hän saisi B:ltä ja C:ltä maksun veloistaan. A vei asian oikeuteen, mutta hävisi asian. Täten A velvoitettiin maksamaan B:n ja C:n oikeudenkäyntikulut.
Nyt A vaati noiden kulujen sisällyttämistä maksuohjelmaan, koska ne olivat suoraa seurausta maksuohjelman noudattamisesta. Käräjäoikeus katsoi, että lähtökohtana maksuohjelmaan kuuluville veloille oli se, että ne olivat syntyneet ennen maksuohjelman vahvistamista. Tämä kyseinen maksu oli siis tullut vasta vahvistamisen jälkeen, joten se ei siten voisi kuulua ohjelmaan.
Oikeus ei löytänyt laista tai lain valmistelutöistä merkintää tämän kaltaisesta tilanteesta. Käräjäoikeus linjasikin, että velkajärjestelyn piirteiden noudattamiseksi oikeudenkäyntikuluista syntyvä velka tulisi sisällyttää maksuohjelmaan. Hovioikeus ei muuttanut tuomiota.
Korkeimmassa oikeudessa otettiin linja, jonka mukaan velkajärjestelyn piiriin voisi kuulua vain velat, jotka olivat syntyneet tai joiden peruste oli syntynyt ennen maksuohjelman vahvistamista. Korkein oikeus ei siten katsonut, että kyseiset oikeudenkäyntikulut kuuluisivat velkajärjestelyn piiriin. Alempien tuomioistuimien päätökset kumottiin ja maksuohjelmasta poistettiin oikeudenkäyntikuluihin liittyvä velka. Asia palautettiin käräjäoikeudelle.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa