» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
A:lle oli 3.11.1997 vahvistettu maksuohjelma, jonka muuttamista Kaakkois-Suomen työvoima- ja elinkeinokeskus haki, koska ohjelman vahvistamisen jälkeen oli ilmennyt velkajärjestelyn piiriin kuuluva velka, joka ei ollut tiedossa maksuohjelmaa vahvistaessa. Tämän johdosta Iitin käräjäoikeus määräsi selvittäjän laatimaan ehdotuksen muutetuksi maksuohjelmaksi. Selvittäjän laatimassa muutosehdotuksessa oli ehto, jonka mukaan "velallisella on oikeus tarvittaessa käyttää lisätilitysvelvollisuuden laskennassa ulkopuolista apua ja vähentää laskenta-avun käytöstä ja tilityksestä aiheutuvat kohtuulliset kulut ennen prosenttiosuuksien ja jako-osuuksien laskemista".
Velkojista kaksi antoivat lausuntonsa maksuohjelman muutosehdotuksesta. Arsenal-SSP Oyj:llä ei ollut huomautettavaa, mutta Merita Pankki Oyj vaati ehdon poistamista. Pankin perusteluna oli, että velallinen voisi kääntyä maksuttoman kunnallisen velkaneuvojan puoleen.
Selvittäjän mukaan käytännön kokemus oli osoittanut, että velalliset turvautuivat lisätilitysvelvollisuuden laskennassa mieluiten siihen tahoon, joka oli ohjelmaa laadittaessa laskenut velallisen maksuvaran ja näin ollen osaisi parhaiten ottaa kantaa tilanteen muuttumiseen. Maksuohjelman vahvistamisen jälkeen ilmennyt lisätilitysvelvollisuuden laskeminen oli kuitenkin uusi toimeksianto. Näin ollen olisi ilmeistä, ettei selvittäjä toimi jatkossa esiintyvissä asioissa korvauksetta. Selvittäjä korostikin ehtoonsa sisältyvää lausemuotoa ”tarvittaessa”, joka voisi tarkoittaa esimerkiksi tilannetta, jossa kunnallista palvelua ei ollut saatavissa. Näin ollen selvittäjä ei muuttanut ehdotustaan A:n maksuohjelmaksi. Käräjäoikeus hyväksyi selvittäjän ratkaisun perusteluineen ja vahvisti maksuohjelmaehdotuksen sellaisenaan A:n maksuohjelmaksi.
Pankin saatavan perintä oli siirtynyt Contant Oy:lle, joka valitti päätöksestä hovioikeuteen. Contant Oy vaati edellä mainitun ehdon poistamista maksuohjelmasta, koska se oli velkajärjestelylain säännösten vastainen. Hovioikeuden mukaan maksuohjelman laatineella selvittäjällä oli oikeus saada tehtävästään kohtuullinen palkkio sekä korvaus hänelle aiheutuneista, tehtävän kannalta tarpeellisista kuluista. Velallisen maksukyky voisi kuitenkin äkillisesti parantua, jolloin hänelle syntyy lisäsuoritusvelvoite. Mikäli asuinpaikkakunnalla ei olisi saatavilla ilmaista velkaneuvontaa tulisi kääntyä ulkopuolisen tahon puoleen. Laissa ei ollut määritelty miten tällaiselle taholle tulisi maksaa korvaus hänen tekemästään työstä.
Olisi kohtuutonta, mikäli tällainen työ tehtäisiin ilman korvausta. Tosin ei myöskään ole perustetta sille, että että velkojille maksettavia maksueriä vähennettäisiin. Hovioikeus katsoi, että ulkopuolista laskenta-apua antavan henkilön oli oikeus saada korvaus tehtävästään ja velallisen ainut keino tämän maksamiseksi olisi vähentää se saamastaan lisäsuorituksesta ennen prosentti- ja jako-osuuksien laskemista. Näillä perusteilla hovioikeus totesi, että lisätilitysvelvollisuuden laskennassa käytetyn ulkopuolisen avun käytöstä ja tilityksestä aiheutuvat kohtuulliset kulut saatiin vähentää velallisen saamasta lisätulosta ennen prosentti- ja jako-osuuksien laskemista.
Hovioikeudenneuvos Markku Marko oli asiasta eri mieltä. Hän lausui:
”Valituksessa tarkoitettu lausuma merkitsisi käytännössä velkojien jako-osuuksien pienenemistä ilman, että säännökset sen sallivat. Velkajärjestelylaissa ei ollut säännöstä, joka oikeuttaisi ottamaan tuonlaisen lausuman maksuohjelmaan. Sen vuoksi se oli valittajan vaatimuksesta poistettava ohjelmasta lakiin perustumattomana. Tällä perusteella erimielinen jäsen hyväksyi valituksen ja määräsi lausuman poistettavaksi ohjelmasta.”
Contant Oy käytti saamansa valituslupaa ja esitti Korkeimmalle oikeudelle saman vaatimuksen kuin hovioikeudelle.
Korkein oikeus katsoi, että velkajärjestelylain mukaan maksuohjelma voidaan vahvistaa vaikka se poikkeaisi lain säännöksistä, ellei velkoja tai velallinen ole sitä vastustanut maksuohjelmaehdotuksesta antamassaan lausumassa. Velkajärjestelylain mukaan velallisen tulojen kasvaessa, on velkojalla oikeus saada lisääntyneistä varoista kolme neljäsosaa silloin, kun varojen lisäys on vähintään asetuksessa säädetty rahamäärä kalenterivuodessa. Kertaluontoinen suoritus, jonka määrä yksin tai yhdessä muiden suoritusten kanssa ylittää tietyn, asetuksessa kulloinkin määritellyn rahamäärän, on tilitettävä kokonaisuudessaan velkojille.
Hovioikeuden vahvistama ehto maksuohjelmassa tarkoittaisi velkojille näiden säännösten mukaan kuluvan osuuden pienenemistä. Näin olleen esille nousee kysymys, voidaanko velkojien oikeuteen saada lisätulosta suoritus saatavalleen puuttua määräämällä lisätulosta vähennettäviksi sen tilittämisestä velalliselle aiheutuvia kustannuksia, kun velkoja on tätä vastustanut.
Velkajärjestelyissä noudatetaan periaatetta, jonka mukaan velkaan on sovellettava velkojan kannalta lievintä keinoa, joka riittää korjaamaan velallisen taloudellisen tilanteen. Velkojat eivät ole vastuussa selvittäjän saatavasta ja laissa onkin turvattu, ettei ettei velallisen vastuu selvittäjän saatavasta pienennä velkojille tulevien suoritusten määrää. Tämä pätee myös lisätitilitysvelvollisuuden ilmetessä.
Näihin perusteisiin vedoten Korkein oikeus katsoi, ettei ehto joka asettaa velkojat osaltaan vastuuseen lisätilitysvelvollisuuden täyttämisestä velalliselle aiheutuvista kustannuksista ja joka näin pienentää velkojien jako-osuutta, ole velkajärjestelylain säännösten mukainen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa