» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden tapauksessa oli kyse maataloustukien ulosmittauksesta. A oli omistanut tilan, joka oli lainvoimaisella pakkohuutokaupalla myyty. A oli luopunut tilan viljelemisestä. Kysymys oli siitä, tuliko ulosmittauksessa soveltaa elinkeinotuloa koskevaa suojasäännöstä.
Ulosottovelallinen valitti käräjäoikeuteen. Häneltä oli ulosmitattu neljä kuudesosaa hänelle maksettavista maataloustuista. Velallisen mielestä häneltä voitiin ulosmitata vain yksi kuudesosa maataloustukien määrästä. Velallinen viittasi aikaisempaan korkeimman oikeuden ratkaisuun, jonka mukaan maatalouden tuotantotuet ovat sellaista elinkeinotuloa, josta voidaan ulosmitata vain yksi kuudesosa.
Käräjäoikeus päätyi hylkäämään valituksen. Käräjäoikeus painotti, että elinkeinotoiminnan harjoittamiseen tarkoitettu kiinteistö oli myyty pakkohuutokaupalla. Ulosottovelallinen ei siten enää harjoittanut maatalouselinkeinoa myydyllä tilalla. Koska ulosottovelallinen ei ollut enää elinkeinonharjoittaja, voitiin hänen saamat tuet ulosmitata siten kuin tavalliset saatavatkin. Käräjäoikeus korosti, että ulosottomies oli ratkaisussaan muutenkin käyttänyt kohtuusharkintaan velallisen hyväksi.
Hovioikeus oli eri mieltä. Hovioikeus muutti käräjäoikeuden päätöstä. Ulosottovelallisen maksettujen tukien ulosmittaus kumottiin kolmen kuudesosan osalta ja niistä ulosmitattiin yksi kuudesosa. Asia eteni korkeimpaan oikeuteen.
Korkeimman oikeuden mukaan velallisen kohdalla ei voitu enää soveltaa elinkeinotuloa koskevaa suojasäännöstä, sillä velallinen ei ollut enää elinkeinonharjoittaja. Korkein oikeus viittasi lainkohdan perusteluihin, joiden mukaan säännöksen perimmäisenä tarkoituksena on elinkeinotoiminnan jatkumisen turvaaminen. Velallisen elinkeinotoiminta oli jo päättynyt. Korkein oikeus kumosi hovioikeuden ratkaisun, ja asia jäi käräjäoikeuden päätöksen varaan.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa