» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden tapauksessa 2011:15 X Oy:n palveluksessa olevan A:n palkan määrä ulosmittauksessa oli arvioitu ulosottokaaren 4 luvun 47 §:n nojalla (ns. fiktiivisen palkan ulosmittaus). A:lla, joka oli saanut X Oy:stä puhelinetuuden mutta jolle yhtiö ei ollut maksanut rahamääräistä palkkaa, ei ollut oikeutta mainitun luvun 52 §:ssä tarkoitettuihin vapaakuukausiin.
Käräjäoikeus oli vuonna 2005 arvioinut A:n kohtuullisen työpalkan rahamääräksi 2 000 euroa kuukaudessa. Käräjäoikeus lausui, ettei A:lle ollut suoritettu X Oy:stä ollenkaan rahallista korvausta ja oikeuden mielestä oli ilmeistä, että tämä järjestely oli toteutettu ulosoton välttämiseksi. Hovioikeus oli vuonna 2010 arvioinut A:n kohtuulliseksi palkan määräksi 1 000 euroa, koska yhtiön toiminta oli heikentynyt. A oli pyytänyt ulosottomieheltä, että palkan ulosmittaus keskeytetään niin, että vuoden 2008 vapaakuukaudet myönnetään ajanjaksolle 1.10. - 31.12.2008 ja vuoden 2009 vapaakuukaudet ajanjaksolle 1.1. - 31.3.2009. Ulosottomies hylkäsi hakemuksen johtuen fiktiivisen palkan määräämisestä. Vapaakuukausien myöntäminen ei ollut mahdollista tällaisessa tilanteessa niillä perusteluilla, joilla se olisi mahdollista normaalissa palkan ulosmittauksessa.
A valitti käräjäoikeuteen, joka hylkäsi hakemuksen. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.
Korkeimmassa oikeudessa oli kysymys siitä, onko A:lla palkkaa koskevassa ulosottotäytäntöönpanossa oikeus ulosottokaaren 4 luvun 52 §:n mukaisiin vapaakuukausiin pyytämältään 1.10.2008 ja 31.3.2009 väliseltä ajalta. Ulosottokaaren 4 luvun 52 §:n mukaan sen jälkeen, kun palkan ulosmittaus on jatkunut yhtäjaksoisesti tai lähes yhtäjaksoisesti vuoden, ulosmittaus on keskeytettävä säännöksessä mainittujen edellytysten täyttyessä määräajaksi eli vapaakuukausiksi. Koska X Oy ei ole maksanut A:lle rahamääräistä palkkaa 1.10.2008 ja 31.3.2009 välisenä aikana, ulosottoasiassa annettu päätös siitä, mitä on pidettävä A:n kohtuullisen työpalkan rahamääränä kyseisenä aikana, kohdistuu vain X Oy:öön. Vapaakuukausilla mahdollistetaan velallisen muutoin ulosottoon menevien rahavarojen käyttö hänen menoihinsa vapaakuukausina. Mitään varoja, joilla menoja voisi kattaa, ei tässä tapauksessa ole osoitettu siirtyneen tai siirtyvän velalliselle eikä tällaisia varoja siten siirtyisi myöskään vapaakuukausina. Näin ollen mahdollisten luontoisetujen määrällä ei ole merkitystä arvioitaessa vapaakuukausien vaikutuksia velalliselle. Vapaakuukausilla olisi merkitystä maksuhelpotuksena vain X Oy:lle, joka ei ole velallisen asemassa.
Korkein oikeus katsoo, että A:lla ei ole tällaisessa tilanteessa hyväksyttävää perustetta saada henkilökohtaisesti hyväkseen laissa tarkoitettuja vapaakuukausia. Korkein oikeus ei muuta hovioikeuden päätöstä.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa