» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden tapaus liittyi ulosottovelallisen tiedonantovelvollisuuteen. Ulosottovelallisen epäiltiin syyllistyneen velallisen petoksiin. Asiasta käynnistettiin esitutkinta, jonka aikana toimitettiin myös ulosottoselvitys. Velallinen velvoitettiin sakon uhalla vastaamaan ulosottomiehen esittämiin kysymyksiin. Velallinen kieltäytyi antamasta tietoja käynnissä olevan esitutkinnan takia. Kysymys oli siitä, oliko velallisella oikeus kieltäytyä tietojen antamisesta ulosottoselvityksessä sillä perusteella, että hän saattaisi myötävaikuttaa oman syyllisyytensä selvittämiseen. Korkein oikeus joutui ensimmäistä kertaa punnitsemaan itsekriminointisuojan vaikutusta tiedonantovelvollisuuteen ulosottoselvityksessä.
Käräjäoikeus punnitsi ulosottovelallisen itsekriminointisuojaa ja velkojien intressejä keskenään. Ulosottovelallinen vetosi kansainvälisiin sopimuksiin, kuten esimerkiksi Euroopan ihmisoikeussopimukseen. EIS:n 6 artikla takaa oikeuden olla rikoksesta epäiltynä todistamatta itseään vastaan. Velallisen mukaan hänen oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin loukattiin asettamalla kohtuuttoman suuri uhkasakko ulosottoselvityksessä. Käräjäoikeus oli kuitenkin sitä mieltä, että ulosottoselvitys on erillinen viranomaismenettely, jolla turvataan velkojien oikeuksia. Käräjäoikeus hyväksyi uhkasakon, mutta kohtuullisti hieman sen lopullista määrää.
Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä. Hovioikeuden perusteluiden mukaan EIS:n 6 artikla ei lähtökohtaisesti takaa itsekriminointisuojaa syytetylle ulosottomenettelyssä. Ulosottovelallisella ei näin ollen ollut pätevää syytä kieltäytyä ulosottoselvityksestä. Hovioikeus piti perusteluissa erityisen tärkeänä velkojien oikeusturvaa sekä omaisuudensuojaa, sillä velkojien aseman turvaaminen on riippuvainen ulosoton täytäntöönpanosta. Itsekriminointisuojan ulottaminen ulosottoselvitykseen saattaisi tulevaisuudessa vaikeuttaa täytäntöönpanon toteuttamista. Hovioikeuden mukaan velkojien oikeusturva tuli asettaa etusijalle.
Korkein oikeus piti hovioikeuden tuomion ennallaan, mutta hieman tarkensi perusteluissaan ulosottovelallisen itsekriminointisuojaa ulosottoselvityksessä. Korkeimman oikeuden mukaan ulosottoselvityksen tarkoituksena ei ole tietojen hankkiminen rikostutkintaa varten, vaan tehokkaan täytäntöönpanon sekä velkojien aseman turvaaminen. Vähemmistöön jäänyt oikeusneuvos kuitenkin lausui eriävän mielipiteen. Hänen mukaansa ulosottovelallisen oikeusturvan kannalta oli välttämätöntä turvata hänelle itsekriminointisuoja ulosottoselvityksessä. Oikeusneuvoksen mukaan ulosottovelkojat ovat mahdollisesti olleet samalla rikosjutun asianomistajia ja vireillä ollut esitutkinta yhdessä ulosottoselvityksen kanssa ovat koskeneet samoja seikkoja. Ulosottoselvityksen sisältämät tiedot oli annettu myös velkojille, ja koska ulosotossa käsiteltiin samoja seikkoja kuin esitutkinnassa, olisivat velkojat voineet käyttää tietoja hyväkseen.
Korkeimman oikeuden ratkaisu on siis hyvin altis kritiikille. Ulosottovelallinen valitti lopulta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, joka totesi, että velallisella oli itsekriminointisuoja ulosottoselvityksessä. Näin ollen korkeimman oikeuden tuomio oli Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastainen.
On hyvä huomata, että kyseiseen tapaukseen soveltui vanha ulosottolaki. Nykyään samanlaisessa tilanteessa ulosottomiehen toimintaa ohjaa ulosottokaaren 3 luvun 73 §. Kyseisellä säännöksellä ulosottomiehelle asetetaan kielto luovuttaa eräitä tietoja.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa