» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden tapauksessa KKO:2001:138 A:lta oli ulosmitattu Kiinteistö Oy X: tililtä olleet varat 400 000 Yhdysvaltain dollaria. B oli nostanut asiassa kanteen, jossa hän väitti kyseisten ulosmitattujen varojen olevan hänen. B:n kanne perustui väitteelle siitä, että hän oli aikaisemmin myynyt omistamansa kiinteistön, josta saadut varat hän oli sijoittanut toistuvasti määräaikaisille talletustileille, joista viimeisin oli ollut hänen omistamansa Kiinteistö Oy X:n valuuttatili. Velkojapankki kiisti kanteen vedoten siihen, ettei B ollut selvittänyt varojen kuuluvan hänelle. B oli esittänyt velkakirjan, josta selvisi hänen suorittamansa summa Kiinteistö Oy X:lle, johon velkoja totesi, että B:llä saattoi enintään olla yhtiöltä kyseisen rahamäärän suuruinen saatava. Velallinen A myönsi kanteen. Verovirasto kiisti sen.
Käräjäoikeus katsoi kyseessä olevan rahasumman olleen B:n antama laina Kiinteistö Oy X:lle, muun muassa siksi, että rahat oli talletettu yhtiön pankkitilille, eli ne olivat olleet yhtiön hallussa. Oli siis jäänyt näyttämättä, että varat kuuluisivat suoraan B:lle. B valitti ratkaisusta hovioikeuteen. Hovioikeus totesi, että B:n kiinteistökaupasta saamat rahat oli sijoitettu lyhytaikaisina ja korkeakorkoisina sijoituksina pankkien välityksellä, ja tällaiset notariaattisijoitukset olivat olleet mahdollisia vain yrityksinä, ei yksityishenkilöiden toimesta. Tämän vuoksi B ja A olivat käyttäneet sijoituksissaan hallitsemiaan yhtiöitä välikäsinä. Hovioikeus katsoi, että A:n veloista ulosmitattujen varojen tulee olla A:n varoja. Hovioikeus totesi, ettei asiassa ollut näytetty, että varat kuuluisivat A:lle. Kysymys siitä, kuuluivatko varat siis B:lle vai Kiinteistö Oy X:lle, tuli ratkaista ottaen huomioon muun muassa se, B:n omisti yhtiön koko osakekannan, laina oli sovittu korottamaksi, eikä siinä oltu myöskään sovittu vakuudesta. Laina ei ollut verrattavissa kahden toisistaan riippumattoman tahon väliseen lainaan. Hovioikeuden mukaan varojen tuli katsoa kuuluvan B:lle, jolloin käräjäoikeuden ratkaisu tuli kumota.
Pankki ja verovirasto valittivat korkeimpaan oikeuteen, ja vaativat ensisijaisesti hovioikeuden päätöksen kumoamista ja asian jättämistä käräjäoikeuden ratkaisun varaan. Korkein oikeus painotti ratkaisussaan sitä, että B:n kiinteistökaupastaan saamat varat olivat vuosien varrella sekoittuneet myös muihin varoihin, eikä pelkästään sijoituksista maksettuihin korkoihin, eikä täten voitu pitää näytettynä, että varat olisivat tosiasiassa B:n kiinteistönkaupasta saatuja varoja. Varoja on sijoitettu useampaan kertaan eri yhtiöiden sekä B:n omissa nimissä, ja sijoitettu summa on aluksi ollut huomattavasti B:n kiinteistönkaupasta saatua summaa suurempi. Täten korkein oikeus totesi, ettei asiassa ollut näytetty, että varat olisivat olleet peräisin nimenomaan B:n henkilökohtaisista kiinteistönkaupasta saamista varoista. Korkein oikeus täten kumosi hovioikeuden tuomion ja pysytti käräjäoikeuden tuomion.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa