» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisu KKO 2004:97 koski tapausta, jossa Espanjassa vakituisesti asuvalta Suomen kansalaiselta (A) Suomessa maksettavaa eläkettä ulosmitattaessa oli ulosmitattava osa määritelty siten, ettei siinä otettu huomioon velallisen eläkkeestä Espanjaan maksamaa tuloveroa.
Käräjäoikeudessa A:n tekemä valitus ulosmittauksesta hylättiin eikä hovioikeus nähnyt syytä muuttaa käräjäoikeuden ratkaisun lopputulosta.
Korkein oikeus pyysi asiassa ennakkoratkaisua Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta, jonka ratkaisun (C-224/02) perusteella korkein oikeus totesi, että yhteisön oikeus edellyttää, että kyseinen vero otetaan huomioon määritettäessä ulosmitattavaa osaa. Ulosottolaissa on säädetty ainoastaan Suomessa veroa ennakkoperintää varten toimitetun pidätyksen huomioon ottamisesta, eikä muuhun yhteisön jäsenvaltioon maksettavaa veroa ole velvollisuutta kyseisen lain nojalla ottaa huomioon. Ennakkoratkaisun mukaan yhteisön oikeus on lähtökohtaisesti esteenä tällaiselle lainsäädännölle. Siten ulosottolaki ei täyttänyt yhteisön oikeudesta johtuvia vaatimuksia ja oli ristiriidassa yhteisön oikeuden kanssa. Täten yhteisön oikeudelle tuli antaa etusija. Näin ollen myös velallisen toiseen jäsenvaltioon maksama vero oli otettava huomioon häneltä ulosmittaamatta jätettävää määrää laskettaessa, kun velvollisuus veron maksamiseen on todellisuudessa olemassa.
Velallisen tulee kuitenkin korkeimman oikeuden ratkaisun mukaan osoittaa, että hän on suorittanut tietyn suuruisen veron tai, että hänen on määrätyn ajan kuluessa se suoritettava. Tämä on myös Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen antaman ennakkoratkaisun mukaan yhteisön oikeuden mukaista. Korkein oikeus kumosi hovioikeuden ja käräjäoikeuden päätökset sekä ulosmittauksen. Asia palautettiin ulosottomiehelle uudelleen käsiteltäväksi. Lisäksi korkein oikeus katsoi, että valtio oli velvollinen korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut korkeimmassa oikeudessa siltä osin, kuin muutoksenhaku oli aiheutunut siitä, ettei A:n ulkomaille maksamaa eläkettä oltu otettu huomioon ulosmitattavaa osuutta määrättäessä. Korkeimman oikeuden mukaan A ei ollut menetellyt siten, että hän olisi itse aiheuttanut tai myötävaikuttanut kulujensa syntymiseen, vaikka hän ei ollutkaan esittänyt ulosottomiehelle selvitystä verovelvollisuudestaan. Kyseinen menettely olisi voinut johtaa A:n pääsemiseen oikeuksiinsa jo aikaisemmin.
Se, että korkein oikeus pyysi asiassa ennakkoratkaisua yhteisöjen tuomioistuimelta on merkittävää, sillä oikeuskirjallisuuden mukaan etusijaan turvautuminen on yleisesti ottaen vähäistä. Ennakko-olettamana siten näyttäisi olevan, että kotimainen lainsäädäntö on linjassa Euroopan yhteisöjen oikeuden vaatimusten kanssa. Lisäksi tapana on ollut lähtökohtaisesti sovittaa ristiriidat yhdenmukaisella tulkinnalla.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa