» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO:2012:108 oli kysymys ulosottoperusteen täytäntöönpanokelpoisuuden määräajan laskemisesta yksipuolisen tuomion antamispäivästä, vaikka tuomioon oli haettu takaisinsaantia.
22.11.2010 ulosottomies ulosmittasi Asunto Oy X:n alle maksaman palkan. A valitti ulosmittauksesta ja vaati, että ulosmittaus kumotaan muun muassa sen vuoksi, että ulosottoperusteessa tarkoitettu velka oli vanhentunut. Espoon käräjäoikeus hylkäsi valituksen niin perustein, että valituksessa mainittu saatava perustui toukokuussa 2012 annettuun Helsingin hovioikeuden tuomioon. Ulosottoperuste oli täytäntöönpanokelpoinen 15 vuoden ajan, joten se ei ollut vanhentunut. A:lla oli lisäksi useita muita saatavia ulosottoperinnässä, eikä ulosmittaus siten ollut virheellinen.
Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.
A:lle myönnettiin valituslupa korkeimpaan oikeuteen. Valituksessaan A vaati, että aiempien oikeuksien päätökset tulee kumota ja asia tutkia uudelleen. Nyt kysymyksessä oleva saatava perustuu vuonna 1995 annettuun yksipuoliseen tuomioon ja ulosottoperusteen määräaika tulee laskea siitä, kun yksipuolinen tuomio on annettu.
Tapauksessa käräjäoikeus on katsonut, että A:n tarkoittama saatava perustui Helsingin hovioikeuden 7.5.2002 antamaan tuomioon eikä kyseessä oleva ulosottoperuste ollut vanhentunut. A on puolestaan valituksessaan katsonut ulosmittauksen perustuneen muun ohella Vantaan käräjäoikeuden 7.2.1995 antamaan yksipuoliseen tuomioon, jolla hänet on velvoitettu suorittamaan Postipankki Oy:lle pääomaa korkoineen. Tähän yksipuoliseen tuomioon A on hakenut takaisinsaantia. Takaisinsaantihakemus oli kuitenkin hylätty Vantaan käräjäoikeudessa 10.11.2000, hovioikeus ei ollut muuttanut käräjäoikeuden tuomiota, eikä Korkein oikeus ollut myöntänyt asiassa valituslupaa. Yksipuolinen tuomio oli siis jäänyt voimaan.
Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, oliko ulosottoperuste A:n väitteen mukaisesti jo ennen ulosmittausta menettänyt ulosottokelpoisuutensa.
Ulosottokaaren 2 luvun 24 §:n mukaan ulosottoperuste on täytäntöönpanokelpoinen 15 vuoden ajan. 25 §:n mukaan 24 §:ssä tarkoitettu määräaika lasketaan siitä, kun yksipuolinen tuomio tai lainvoimaiseksi tullut tuomio tai muu lopullinen ulosottoperuste on annettu. Ulosottokaaren 2 luvun 27 §:n mukaan saatava vanhentuu, kun ulosottoperusteen määräaika kuluu umpeen. Ulosottoperusteen määräajan umpeutumisen jälkeen saatavasta on voimassa se, mitä vanhentuneesta velasta säädetään velan vanhentumisesta annetussa laissa.
Korkein oikeus arvioi ulosottoperusteen määräajan tässä tapauksessa seuraavasti: Vantaan käräjäoikeus antoi yksipuolisen tuomion 7.2.1995 A:n valituksessa tarkoittamasta velasta. Ulosottokaaren 2 luvun 25 §:n mukainen ulosottoperusteen määräaika yksipuolisen tuomion osalta päättyy viidentoista vuoden kuluttua tuomion antamispäivästä eli tässä tapauksessa 7.2.1010. Täten ulosmittausta toimitettaessa 22.11.2010 ulosottoperuste ei ole enää ollut täytäntöönpanokelpoinen ja yksipuolisessa tuomiossa tarkoitettu saatava on ollut vanhentunut. Näin ollen ulosmittaus on ollut tältä osin virheellinen, ja se on mainituilta osin kumottava.
7.5.2002 annetussa Helsingin hovioikeuden tuomiossa on ollut kysymys muutoksenhausta käräjäoikeuden mainittua yksipuolista tuomiota koskevassa takaisinsaantiasiassa antamaan tuomioon. Sekä käräjäoikeus että hovioikeus ovat velvoittaneet A:n suorittamaan vastapuolelleen oikeudenkäyntikuluja viivästyskorkoineen. Tältä osalta ulosottoperusteen määräaika lasketaan 7.2.2002 hovioikeuden antamasta tuomiosta.
Korkein oikeus muutti hovioikeuden päätöstä. 22.11.2010 toimitetun ulosmittauksen perusteella kertyneiden, jo velkojalle tilitettyjen varojen osalta A:n valitus jätetään tutkimatta. Muutoin ulosmittaus 22.11.2010 kumotaan niiltä osin kuin täytäntöönpano on perustunut Vantaan käräjäoikeuden yksipuoliseen tuomioon 7.2.1995.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa