» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Velallinen A oli antanut ulosottoselvityksen 20.6.2001, ja samana päivänä oli toimitettu ulosmittaus. Yhtiöltä X ulosmitattiin A:n saatavia 24.6.2002. Saatavan perusteena oli yhtiön tase-erittely 31.12.2000, jonka mukaan A:lla oli yhtiöltä laina- ja osinkosaatavia yhteensä 168 000 markkaa. Lisäksi ulosmitattiin A:n palkkasaatavia vuodelta 1999 ja 2000. A:lla oli yhtiössä omistajan määräysvaltaan verrattava valta.
A ja yhtiö valittivat ulosmittauksesta ja vaativat, että palkka- ja osinkosaatavien ulosmittaus kumotaan kokonaan ja lainasaatavan ulosmittaus kumotaan siltä osin kuin saatava ylittää 6 397,13 euroa. Valituksen perusteena oli se, että saatavat oli jo maksettu, eikä yhtiö ollut enää velkaa A:lle. A oli valituksen mukaan nostanut palkkasaatavia käteisnostoina, jotka oli kirjattu virheellisesti yhtiön kirjanpitoon ja korjattu 31.5.2001. A ilmoitti myös nostaneensa osinkosaatavat käteiskassasta. Nämä nostot oli myös kirjattu virheellisesti kirjanpitoon ja oikaistu myöhemmin. Lisäksi A kertoi myyneensä osakkeitaan pojilleen 1.3.2000, joten osa osinkosaatavista oli poikien, ei hänen.
Käräjäoikeus katsoi, että A:lla oli yhtiössä määräysvalta ja että A:n ja yhtiön edut olivat samansuuntaiset. Olisi siis myös A:lle eduksi, jos yhtiöltä ulosmitatut saatavat kumottaisiin. Käräjäoikeuden mukaan yhtiön aiempaa kirjanpitoa ei luotettavalla tavalla ollut osoitettu virheelliseksi A:n saatavien osalta. Kirjanpitoon myöhemmin tehtyjä oikaisuja ei voitu pitää todellisia liiketapahtumia vastaavina. Käräjäoikeus hylkäsi valitukset.
Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöksen lopputulosta. Korkein oikeus katsoi ensin, että yhtiöllä oli valitusoikeus asiassa, koska ulosmittauspäätös vaikutti sen oikeuksiin. A:n myymien osakkeiden osalta korkein oikeus katsoi, ettei A:lla eikä yhtiöllä ollut valitusoikeutta, joten asia jätettiin sen osalta tutkimatta. Palkkasaatavan osalta korkein oikeus totesi, että yhtiön kirjanpidon mukaan A:n palkkasaatavia oli lyhennetty vuonna 2001 ennen ulosmittauksen toimittamista yhteensä 12 500 markkaa. Tämän summan osalta ulosmittaukseen ei ollut perusteita. Muilta osin ulosmittausta ei kumottu. Korkein oikeus totesi, että huomattavasti myöhässä kirjanpitoon tehdyt oikaisut, jotka perustuivat velallisen itsensä jälkikäteen laatimiin käteisnostotositteisiin, eivät osoittaneet saatavien lakanneen.
Asiassa oli merkitystä A:n määräysvallasta yhtiössä. Kirjanpitoon jälkikäteen tehdyt merkinnät, jotka määriltään vastasivat täysin ulosmitattua summaa, eivät vakuuta asian todenmukaisuudesta. Kirjanpitoa peukaloimalla ei voi saada hyötyä ulosmittauksessa.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa