» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
24. toukokuuta vuonna 2000 C:n veloista oli ulosmitattu ulosottolain nojalla hänen tyttärilleen A:lle ja B:lle kuuluvat asunto-osakeyhtiö Y oy:n osakkeet. A ja B ovat valittaneet asiasta niin Jyväskylän käräjäoikeuteen kuin Vaasan hovioikeuteen. Kummankaan oikeusasteen tuomioon A ja B eivät ole olleet tyytyväisiä. Tämän jälkeen A ja B ovat saaneet valitusluvan Korkeimpaan oikeuteen, joka on ollut tapaukseen eri kannalla kuin alemmat oikeusasteet.
A ja B vaativat hakemuksessaan ulosmittauksen kumoamista Jyväskylän käräjäoikeudelta. A ja B perustelivat hakemustaan sillä, ettei C omistanut eikä C ollut koskaan omistanutkaan asunto-osakeyhtiö Y Oy:n osakkeita, jotka oli sittemmin ulosmitattu C:n velkojen maksuun. A ja B olivat ostaneet osakkeet 9.6.1989 tehdyllä kauppakirjalla Z Oy:ltä. C oli edustanut heitä, koska C oli heidän lakimääräinen holhoojansa. Ulosmittauksessa oli tapahtunut menettelytapaa koskeva virhe A:n ja B:n mukaan. Ulosmitatun omaisuuden omistajia ei oltu kuultu lainkaan ennen ulosmittauksen toimittamista. Tämä oli siitäkin syystä menettelyvirhe, koska omistajien yhteystiedot olivat ulosottomiehen saatavilla ennen ulosmittauksen suorittamista.
Velkoja X Oy ja kihlakunnanvouti antoivat omat lausumansa käräjäoikeudelle. Kihlakunnanvouti esitti, että B:tä oli kuultu sivullisen kuulemisessa 14.6.2000. B:llä ei ollut asiaan sanomista, koska ilmeisemmin hän ei tiennyt asiaan liittyen mitään. B:n kuuleminen ei ollut kuitenkaan vaikuttanut ulosmittaukseen millään tavalla.
Istunto asiasta pidettiin 26.7.2000 käräjäoikeudessa. Valittajille ja muille asianosaisille oli varattu tilaisuus esittää asiaan näyttöä.
Käräjäoikeuden mukaan B:tä oli kuultu ulosottomenettelyssä, mutta olisi ollut aiheellista kuulla myös A:ta asian tiimoilta. A:han on toinen omistaja, joka on merkitty osakerekisteriin. Käräjäoikeuden mukaan osakkeiden ostaminen A:n ja B:n nimiin perustui järjestelyyn, joka ei vastannut asian varsinaista tarkoitusta. Tällöin kyse on valeoikeustoimesta. Tämän perusteella käräjäoikeus hylkäsi valituksen asiassa.
A ja B valittivat Vaasan hovioikeuteen. He vaativat käräjäoikeuden päätöksen kumoamista ja toimitettua ulosmittausta kumottavaksi. Hovioikeus ei kuitenkaan muuttanut käräjäoikeuden päätöstä mitenkään.
A:lle ja B:lle myönnettiin valituslupa Korkeimpaan oikeuteen. A ja B valituksessaan vaativat hovioikeuden päätöksen ja toimitetun ulosmittauksen kumoamista. X Oy ei antanut siltä pyydettyä vastausta.
Ulosottomies oli katsonut, ettei 9.6.1989 tapahtunutta kauppaa oltu tehty siten, että omistusoikeus oltiin perustettu A:lle ja B:lle. Kauppa ei vastannut ulosottomiehen mukaan asian todellista luonnetta. A:ta ja B:tä ei oltu kuultu ennen ulosmittausta. Ulosmittauspöytäkirjan mukaan pöytäkirja on lähetetty heille 24.5. virkakirjeellä tiedoksi. B:tä oli ulosmittauksen jälkeen kuultu.
Ulosmittaus oli toimitettu ulosottolain nojalla. Sen mukaan ulosmittaus ei esty, vaikka on väite siitä, että omaisuus saattaa kuulua sivulliselle, jos on havaittavissa, että sivullisen asema perustuu sellaiseen varallisuus- tai muuhun järjestelyyn, jolle annettu oikeudellinen muoto ei vastaa asian varsinaista luonnetta tai verrattavat toimet tai hänen saamansa edut ja muut vastaavat seikat, ja sellaisesta oikeudellista muotoa ilmeisesti käytetään ulosoton välttämiseksi tai omaisuuden pitämiseksi velkojien ulottumattomissa. Kyse on siis lain mukaan valeoikeustoimesta. Asian laatu ei vastaa sen tarkoitusta ja sillä haetaan tiettyä oikeudetonta hyötyä.
Ulosottolain mukaan ulosmittausta ei kuitenkaan saa toimittaa edellä mainitusta syystä huolimatta, jos sivullinen saattaa todennäköiseksi, että ulosmittaus loukkaa hänen todellista oikeuttaan. Näin ollen sivullista on kuultava enne ulosmittauksen toteuttamista.
Ulosottolaissa on huomioitu myös se seikka, että sivullisen omaisuuden käyttäminen ulosotossa on poikkeus. Näin ollen omaisuus, joka havaitaan toisen omaisuudeksi ei saada ulosmitata velallisen pesästä.
Osakkeet, jotka A ja B omistavat, ovat olleet pankin hallussa pantattuina. Näin ollen asiassa ei voida arvioida olleen omaisuuden hukkaamisvaaraa tai muutenkaan seikkaa, jonka seurauksena A:n ja B:n kuuleminen olisi ollut haitallista täytäntöönpanolle. Ulosottomiehen olisi pitänyt asiallisesti kuulla A:ta ja B:tä enne ulosoton suorittamista. Ulosmittauksessa on Korkeimman oikeuden mukaan menetelty virheellisesti. Näin ollen Korkein oikeus kumoaa hovioikeuden päätöksen ja 24.5.2000 toimitettu ulosmittaus kumotaan.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa