» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Avustava ulosottomies oli pannut asunnon hallintaan oikeuttavat kiinteistöyhtiön osakkeet takavarikkoon A:n velasta. Osakkeiden omistaja oli ulkomainen yhtiö X Oy, joka vaati takavarikon kumoamista. Takavarikon perusteena oli se, että kokonaisharkinnan perusteella A ja X Oy voitiin samaistaa. A toimi yhtiön puolesta mm. hoitamalla sen kirjeenvaihdon. Yhtiön posti tuli A:n kotiin. A oli toiminut asuntokaupassa yhtiön edustajana ja oli asunnossa vuokralaisena. Vuokra oli huomattavasti alle käyvän hintatason, ja avustavan ulosottomiehen mukaan järjestely oli palvellut ainoastaan A:n henkilökohtaisia etuja. Yhtiö puolestaan esitti, että sen ainoa osakkeenomistaja oli B ja että B oli A:n liiketuttavana solminut vuokrasuhteen. Lisäksi yhtiö esitti, että huoneisto oli hankittu sijoitustarkoituksessa.
Käräjäoikeus ei katsonut riittäväksi näyttöä siitä, että A olisi todellisuudessa takavarikoitujen osakkeiden omistaja. Osakekirja oli X Oy:n hallussa ja sijoitusasunnon hankkimista asuntojen alhaisten hintojen aikana vuonna 1993 voitiin pitää uskottavana. Ulosottomiehen selvityksen mukaan A toteutti huoneiston hallintaan liittyvässä asiassa keinotekoista järjestelyä sen varalta, että joutuisi korvausvastuuseen vuosien 1992 - 1994 aikana tapahtuneista rikollisista toimistaan. Kyseisen rikoksen tutkinta oli alkanut vasta vuonna 1997, ja kaupantekohetkellä vuonna 1993 A:lla oli ollut hyvä taloudellinen tilanne. Käräjäoikeus katsoi, ettei kyse ollut velkojien kustannuksella tehty keinotekoinen järjestely, ja kumosi takavarikkopäätöksen.
Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätöksen ja X Oy:n ulosmittausvalituksen. Kokonaisharkinnan perusteella hovioikeus ei pitänyt järjestelyä uskottavana. Takavarikko ei hovioikeuden mukaan loukannut yhtiön todellista oikeutta. Huoneiston kauppaan, A:n ja X Oy:n toimintaan sekä B:n passiivisuuteen liittyvien näyttöjen perusteella hovioikeus piti huoneiston ostamisen päätarkoituksena sen saattamista todellisuudessa A:n käyttöön ja hallintaan. Kyseessä oli siis laissa tarkoitettu keinotekoinen järjestely, jossa mahdollisesti ulosmitattavaa omaisuutta pyrittiin saamaan velkojien ulottumattomiin. Huoneiston kauppaan liittyvä oikeustoimen muoto ei vastannut järjestelyn todellista tarkoitusta eli huoneiston saattamista A:n hallintaan ilman että sitä voitaisiin käyttää velkojien saatavien maksamiseen.
Korkein oikeus katsoi samoin kuin hovioikeus, että kyse oli keinotekoisesta järjestelystä, josta hyötyi ainoastaan A. X Oy ei ollut saanut huoneiston omistamisesta liiketoiminnallisia ja taloudellisia hyötyjä, koska A oli maksanut suurimmaksi osaksi vain yhtiövastikkeen suuruista huoneiston arvoon nähden varsin alihintaista vuokraa. Takavarikko oli laillinen ja suojasi velkojien oikeuksia.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa