» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisu KKO:2004:136 koski kysymystä siitä, oliko vakuutuskorvaussaatava tai sen osa erotettava ulosmittauksesta ulosottolain 4 luvun 5 pykälän 1 momentin 1 kohdan nojalla.
Ratkaisu koskee tapausta, jossa velallinen (A) oli hakenut korvausta anastetusta polkupyörästä ja kyseinen vakuutuskorvaussaatava oli ulosmitattu. A vaati käräjäoikeudessa ulosmittauspäätöksen kumoamista ja ulosmitatun vakuutuskorvauksen palauttamista hänelle täysimääräisenä korkoineen tai siitä ainakin 2 522 euroa korkoineen. Korvauksen suuruus oli 3 074 euroa. Käräjäoikeus kuitenkin katsoi, ettei asiassa ollut edellytyksiä ulosmittauksen kumoamiselle kokonaan tai edes osaksi. Hovioikeus ei muuttanut kyseistä päätöstä.
Korkeimmassa oikeudessa A vaati alempien oikeuksien ratkaisujen ja ulosmittauksen kumoamista. Lisäksi hän vaati, että ulosmitattu vakuutuskorvaus 3 074 euroa palautetaan hänelle kokonaisuudessaan tai ainakin 1 000 euron osalta. Korkeimman oikeuden ratkaistavana oli ensinnäkin kysymys siitä, koskeeko ulosottolain 4 luvun 5 pykälän mukainen erottamisetu vain kyseisessä lainkohdassa tarkoitettuja esineitä vai myös esineen sijaan tullutta vakuutuskorvaussaatavaa. Korkeimman oikeuden mukaan oli perusteltua katsoa, että erottamisetu voi koskea myös velalliselle maksettavaa vakuutuskorvausta. Korkein oikeus otti perusteluissaan huomioon kyseisen erottamisetusäännöksen sosiaalisen tarkoituksen turvata ulosmittauksessa velalliselle mahdollisuus säilyttää kohtuullisessa määrin omaisuuttaan ja henkilökohtaisia esineitä. Se, että vahinkotapahtuman johdosta esineen tilalle tulee vakuutuskorvaussaatava, ei paranna velallisen asemaa ulosmittausvelkojiin nähden. Jos korvaussaatava jäisi erottamisedun ulkopuolelle, ei velallisella olisi mahdollisuutta korvata esinettä uudella vastaavalla esineellä, tässä tapauksessa pyörällä. Siten erottamisedun tarkoitus jäisi toteutumatta.
Tämän jälkeen korkein oikeus arvioi, olisiko A:n polkupyörä ollut erotettavissa ulosmittauksesta. Tämä oli edellytyksenä sille, että velallisen vakuutuskorvaussaatava olisi ollut erotettavissa ulosmittauksesta. Korkeimman oikeuden mukaan anastettu pyörä oli ulosottolaissa tarkoitettu henkilökohtainen esine. Kuitenkin, pyörä olisi ollut erotettavissa ainoastaan, mikäli pyörää olisi voitu pitää kohtuullisen tarpeen mukaisena. Kyseisessä arvioinnissa tuli ottaa huomioon sekä velallisen tarve että omaisuuden arvo. Arvion tulee lisäksi perustua kokonaisharkintaan. Koska A:n polkupyörä oli tavanomaista polkupyörää huomattavasti laadukkaampi ja arvokkaampi, ei anastettua pyörää voitu pitää kohtuullisen tarpeen mukaisena. Siten polkupyörä ei korkeimman oikeuden mukaan ollut erotettavissa ulosmittauksesta A:n henkilökohtaisena esineenä. Tämän vuoksi myöskään vakuutuskorvaussaatava ei ollut erotettavissa ulosmittauksesta. Mitä tuli A:n vaatimukseen vakuutuskorvaussaatavan osan erottamisesta, ei kyseistä vaatimusta voitu ilman nimenomaista lain säännöstä hyväksyä. Täten korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden tuomion lopputulosta.
Korkeimman oikeuden päätöksen perusteella voidaan todeta, että jotta vakuutuskorvaussaatava voidaan erottaa ulosmittauksesta, on sen esineen, jonka sijaan vakuutuskorvaussaatava on tullut, pitänyt olla erotettavissa ulosmittauksesta. Kyseistä kysymystä arvioitaessa tulee tarkastella, oliko kyseinen esine velallisen henkilökohtainen esine ja kohtuullisen tarpeen mukainen. Esineen huomattava arvo voi aiheuttaa sen, ettei esineen katsota olevan kohtuullisen tarpeen mukainen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa