» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa KKO:2014:79 korkein oikeus käsitteli kysymystä siitä, voidaanko ulosottoa jatkaa, kun kiinteistö oli ulosmitattu ennen ulosottoperusteen vanhentumista. A oli tapauksessa takaaja, jolta yhtiö haki saatavaansa. Päävelka oli kuitenkin vanhentunut, mistä seurasi sinänsä myös takauksen vanhentuminen. Käräjäoikeuden mukaan ulosottomenettelyä ei voitu jatkaa, koska velat olivat vanhentuneet. Kiinteistön ulosmittaus ei ollut edennyt niin pitkälle, että yhtiö olisi voinut saada saatavansa jo ulosmitatuista varoista. Hovioikeus pysytti käräjäoikeuden päätöksen.
Maksun saaminen ulosotetuista varoista on sinänsä mahdollista, vaikka ulosottoperusteen määräaika olisi umpeutunut, jos varoja on jo ehditty ulosmitata. Tapauksessa KKO katsoi kuitenkin sekä saatavan että takauksen vanhentuneen aineellisesti ja lopullisesti. A:n takausvastuu oli siten lopullisesti vanhentunut, eikä velkaa voinut enää ulosmitata hänen omaisuutenaan olevasta kiinteistöstä. Yhtiön ulosottovalitus hylättiin siis myös KKO:n puolesta.
Tapauksessa on lopputuloksen kannalta huomionarvoista se, että takaaja ei olisi voinut periä saataviaan takautuvasti päävelalliselta, kun päävelka oli vanhentunut. Näin ollen takaajan kannalta tuntuisi melko epäoikeudenmukaiselta, että yhtiö voisi saada velkansa ulosmitatuksi takaajan omaisuudesta. Velkojan oikeus jatkaa ulosmittausta koskee vain tapauksia, joissa ulosmittaus on jo edennyt esimerkiksi niin pitkälle, että omaisuudesta on tehty myynti-ilmoitus. Tässä tapauksessa takaajan oikeus olla luopumatta omaisuudestaan velkojien hyväksi velan vanhennuttua oli tärkeämpi kuin velkojien mahdollisuus jatkaa ulosmittausta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa