» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Etelä-Savon ulosottoviraston kihlakunnanvouti ulosmittasi 31.3.2009 tekemällään päätöksellä rahavaroja kommandiittiyhtiön pankkitililtä yhtiön vastuunalaisen yhtiömiehen ulosottovelkojen suorittamiseksi. Varoja ulosmitattiin ulosottokaaren 4 luvun 14 §:n nojalla. Kommandiittiyhtiö valitti ulosmittauksesta ja vaati sen kumoamista käräjäoikeudessa. Ulosmitatut rahat eivät olleet ulosottovelallisen omaisuutta vaan ne olivat kommandiittiyhtiön omaisuutta. Käräjäoikeus katsoi, että kyseessä oli ulosottokaaressa tarkoitettu keinotekoinen järjestely. Kommandiittiyhtiö ei myöskään ollut saattanut todennäköiseksi, että ulosmittaus loukkasi sen todellista oikeutta. Käräjäoikeus hylkäsi valituksen.
Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätöksen ja ulosmittauksen. Hovioikeus katsoi, että kysymys ei ollut keinotekoisesta järjestelystä, jonka ainoana tarkoituksena olisi ollut pyrkimys välttää ulosottoa. Hovioikeus velvoitti valtion korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut.
Suomen valtio / Valtakunnanvoudinvirasto valitti korkeimpaan oikeuteen. Korkeimmassa oikeudessa oli kysymys siitä, onko asiassa perusteita velvoittaa valtio korvaamaan ulosottovalitusasian voittaneen sivullisen oikeudenkäyntikuluja. Korkein oikeus toteaa, että kommandiittiyhtiön ulosottovalitus on hyväksytty ja ulosmittaus kumottu hovioikeudessa. Tältä osin valtion oikeudenkäyntikuluvastuun edellytykset täyttyvät. Korkein oikeus katsoi, että asiassa on ollut kyse näytöllisesti ja oikeudellisesti tulkinnanvaraisesta tilanteesta, jossa oikeudenkäyntikulujen jäämien kommandiittiyhtiön vahingoksi ei ole kohtuutonta. Asiassa ei ole perusteita velvoittaa valtiota korvaamaan kommandiittiyhtiön oikeudenkäyntikuluja hovioikeudessa ja käräjäoikeudessa. Hovioikeuden päätös kumotaan oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta koskevilta osilta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa