» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse tilanteesta, jossa X:lle oli kertynyt perittäviä verosaamisia siten, että avustava ulosottomies oli ulosmitannut 13.11.2003 X:ltä eräistä hänen omistamistaan osakehuoneistoista kertyvän ja kertyneen vuokratulon. Tämän toimituksen yhteydessä avustava ulosottomies antoi myös maksukieltomääryksen, jonka sisältönä oli tapauksessa se, ettei vuokrasaatavan maksaja saanut maksaa saatavia kenellekään muulle kuin avustavalle ulosottomiehelle. Ulosmittaus oli lainvoimainen. X:n asiassa tekemän oikaisuvaatimuksen johdosta ulosmittaus keskeytyi 26.11.2003 veroviraston määryksellä ja keskytys oli voimassa 31.5.2004 saakka. Tämän keskeyttämispäätöksen nojalla X vaati ulosottomiestä kumoamaan 13.11.2003 suoritetun ulosmittauksen ja palauttamaan ulosmitatut varat X:lle. Ulosottomies kuitenkin hylkäsi tämän hakemuksen perusteenaan se, että ulosmittauksen peruuttamisesta määräävä taho eli tässä tapauksessa verovirasto ei ollut antanut asiassa ulosmittauksen peruuttamismääräystä.
X valitti asiasta käräjäoikeuteen vaatimuksenaan se, että ulosmittauksen keskyttämispäätöksen jälkeen hänelle kertyneet vuokratulot palautetaan hänelle. Käräjäoikeus kuitenkin hylkäsi X:n vaatimuksen hyväksyen ulosottomiehen päätöksessään esittämät perusteet. Tämä johdosta X valitti edelleen hovioikeuteen, jossa hän vaati käräjäoikeuden tuomion kumoamista ja hänelle keskäyttämispäätöksen jälkeen kertyneen vuokratulon palauttamista. Hovioikeus päätyi myöskin harkinnassaan X:n vaatimuksen hylkäämiseen. Hovioikeuden mukaan täytäntöönpanon keskeyttämistä koskeva määräys tarkoitti vain sitä, ettei ulosottomiehelle maksukieltomäääryksen pohjalta maksettuja varoja voinut keskeyttämismääräyksen voimassa ollessa tilittää velkojille. Hovioikeuden mukaan keskeyttämismääräys ei kuitenkaan merkinnyt täytäntöönpanon peruuttamista. Kun verovirasto ei ollut tehnyt asiassa peruuttamismääräystä, hovioikeus katsoi, ettei varojen palauttamiselle ollut perustetta.
X sai asiassa valitusluvan korkeimpaan oikeuteen pitäen vaatimuksensa ennallaan; hän vaati alempien oikeusasteiden tuomoiden kumoamista ja täytäntöönpanon keskeyttämismääryksen jälkeen kertyneiden vuokrtaulojen palauttamista hänelle. Korkein oikeus on soveltanut asian käsittelyssä pääasiassa verojen ja maksujen permisestä ulosottotoimin annetun lain 9 §:n 1 momenttia, ulosottolain 9 luvun 15 §:n 1 momenttia ja ulosottolain 9 luvun 18 §:n 2 momenttia. Näiden säännösten pohjalta korkein oikeus on todennut kyseessä olleen niin sanotusti rajoittamaton keskeytysmääräys, joka keskeyttää täytäntöönpanon kokonaisuudessaan. Tällöin täytäntöönpanotoimet keskeytyvät sen hetkiseen vaiheeseensa, vaikkakin jo suoritetut täytäntöönpanotoimet pysyvät yhä voimassa. Korkeimman oikeuden mukaan ulosmittauksen ja maksukiellon ei voida tomituksena katsoa päättyvän siihen hetkeen, kun määräys on niistä ensi keraa annettu, vaan niitä on kohdeltava tavallaan jatkuvina jokaisen vuokratuloerän osalta. Tällöin korkeimman oikeuden mukaaan ennen kesekyttämispäätöstä suoritetut täytäntöönpanotoimet pysyivät voimassa, mutta keskeyttämispäätöksen jälkeiset eivät. Edelleen korkein oikeus totesi, että tapauksessa annetun sisältöiset keskeyttämismääräykset pyrkivät täytäntöönpanon keskeyttämiseen silloiseen tilanteeseensa, jolloin tämän jälkeiset täytäntöönpanotomet alkuperäisen ulosmittauspäätöksen perusteella voisivat jäädä vaille perustetta. Tällöin saatetaan myös ulosottomieheltä vaatia toimepiteitä tällaisen tilanteen estämiseksi, kuten juuri täytäntöönpanotoimien keskeyttäistä keskeyttämismääräyksen jälkeiseltä ajalta. Näin ollen korkein oikeus totesikin johtopäätöksenään, että ulosottomiehen olisi tullut keskeyttää täytäntöönpanotomet välittömästi keskeyttämismääräyksen antamisen jälkeen, eikä ulosmittaustoimituksen olisi tullut antaa jatkua keskeyttämismääräyksen jälkeisten vuokratuloerien osalta. Tästä johtuen korkein oikeus kumosi hovioikeuden asiassa antaman tuomion ja määräsi X:n saaman vuokratulon ulosmittaustoimituksen kumottavaksi 26.11.2003 alkaen siihen asti, kun keskeyttämismääräyksen voimassaolo päättyi.
Asiassa eri mieltä olleet oikeusneuvokset Lehtimaja ja Krogerus esittivät tarkentavia perusteita asiaan, joiden perusteella he päätyivät kuitenkin samaan lopputulokseen kuin korkeimman oikeuden enemmistö. Heidän näkemyksensä mukaan oli ollut tapauksessa annetun keskeyttämismääräyksen tarkoituksen vastaista, että maksukieltoa täytäntöönpanotoimena oli jatkettu keskeyttämismääräyksen antamisen jälkeen syntyneiden vuokratuloerien osalta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa