» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Velalliselle oli kihlakunnanvoudin päätöksellä määrätty arvioitu kohtuullisen työpalkan rahamäärä, ja velallisen työnantajalle X Oy:lle oli annettu palkan ulosmittausta koskeva maksukielto. X Oy:n laiminlyötyä maksukiellon noudattamisen ulosottoon tilittämättä jätetty määrä oli määrätty ulosmitattavaksi yhtiöltä. X Oy:n omistama ajoneuvo oli myöhemmin ulosmitattu. X Oy valitti ulosmittauksesta muun ohella sillä perusteella, että kohtuullisen työpalkan rahamäärä oli arvioitu virheellisesti. X Oy vetosi valituksessaan myös maksukiellon perusteena olleiden olosuhteiden muuttumiseen. Yhtiön olosuhteiden muuttumiseen perustuvat vaatimukset olisi tullut tutkia maksukieltoa koskevana valituksena, joka voidaan tehdä ilman määräaikaa. Kysymys myös käräjäoikeuden velvollisuudesta toimittaa suullinen käsittely.
Ulosmittauspäätöksen 4.8.2009 osalta käräjäoikeus totesi, että fiktiivisenkin palkan osalta oli noudatettava ulosottokaaren 4 luvun 48 ja 49 §:n suojaosuutta koskevia säännöksiä. Mainittujen säännösten soveltaminen johti tässä tapauksessa siihen, että suojaosuus oli puolet fiktiivisen palkan määrästä eli 2 000 euroa. Maksukiellon perusteella laiminlyöty määrä oli siten 14 000 euroa. Käräjäoikeus muutti ulosmitattavaa määrää vastaavasti. Muilta osin ei ollut esitetty lakiin perustuvia syitä valituksenalaisten päätösten muuttamiseen. Käräjäoikeus hylkäsi yhtiön pyynnön suullisen käsittelyn toimittamisesta katsoen, että asiaan osallisten lausumien sisällön, asiakirjoista saatavan riittävän selvityksen ja asian tutkimisen rajoittumisen ja sen todennäköisen lopputuloksen perusteella asian tai sen osan käsitteleminen suullisessa istunnossa ei ollut tarpeellista.
Hovioikeus totesi, että kihlakunnanvouti oli myöntänyt muutosvaatimuksen oikeaksi siltä osin kuin se koski ulosmitattavan määrän alentamista suojaosuutta koskevien säännösten nojalla. Tältä osin asia oli tullut riidattomaksi. Muut valituksen perusteina esitetyt seikat olivat käräjäoikeuden päätöksestä ilmenevillä perusteilla asiaan vaikuttamattomia. Tämän vuoksi ja koska X Oy ei ollut yksilöinyt, mitä henkilötodistelua se olisi asiassa halunnut esittää, käräjäoikeus ei ollut oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 7 §:ssä säädetty huomioon ottaen menetellyt virheellisesti ratkaistessaan asian kirjallisessa menettelyssä.Ulosmittauspäätöksen 4.8.2009 osalta hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden perustelut ja lopputuloksen.
Ulosottokaaren 4 luvun 56 §:n 1 momentin mukaan palkan ulosmittauksessa annettavassa maksukiellossa määrätään, miten ulosottoon menevä määrä lasketaan, ja maksukiellon saaja velvoitetaan maksamaan määrä ulosottomiehelle. Maksukiellossa ilmoitetaan tulopohjaan vaikuttavien tulojen ja etuuksien määrä, velallisen suojaosuus sekä muut tarpeelliset tiedot. Ulosottokaaren 4 luvun 68 §:n mukaan jollei maksukiellon saaja noudata todistettavasti tiedoksi saamaansa maksukieltoa, joka koskee palkkaa tai toistuvaa elinkeinotuloa, ulosottomies saa ulosmitata maksukiellon saajalta määrän, joka on maksamatta ulosottomiehelle. Ulosottokaaren 11 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan määräaika ulosottovalituksen tekemiseen on kolme viikkoa. Pykälän 2 momentin mukaan muutosta voimassa olevaan maksukieltoon, joka on annettu palkan tai muun toistuvaistulon ulosmittauksessa, saadaan hakea ilman määräaikaa.
Ulosottokaaren 11 luvun 15 §:n esitöissä lausutaan, että pykälän 1 momentti vastaisi ulosottolain 10 luvun 13 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen säännöstä siitä, että valituksen käsittelyssä käräjäoikeudessa noudatetaan soveltuvin osin oikeudenkäymiskaaren 8 luvun säännöksiä. Viimeksi mainitun säännöksen esitöissä on todettu, että koska ulosottovalitusasia on säännönmukaisesti riitainen, se olisi käsiteltävä hakemusasian istunnossa, jos asianosainen sitä vaatii tai käräjäoikeus asian tai sen osan selvittämiseksi pitää asian käsittelyä hakemusasian istunnossa tarpeellisena. Asianosaisella olisi siten oikeus ulosottovalituksen suulliseen käsittelyyn käräjäoikeudessa. Kuten Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisussa KKO 2008:21 on todettu, oikeudenkäymiskaaren 8 luvun 3 §:n 3 momentissa ei ole tältä osin jätetty tuomioistuimelle harkintavaltaa lukuun ottamatta selvästi perusteettomia ulosottovalituksia, jotka on käsittelyä jatkamatta heti hylättävä. Sellaisesta tilanteesta ei ollut kysymys.
Korkein oikeus kumosi hovioikeuden ja käräjäoikeuden päätökset. Asia palautettiin Pirkanmaan käräjäoikeuteen, jonka tuli ottaa se omasta aloitteestaan uudelleen käsiteltäväkseen ja, huomioon ottaen palauttamisen syy, siinä laillisesti menetellä.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa