» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisussa 2016:9 oli kysymys väliaikaiseen turvaamistoimeen liittyvästä hakijavakuudesta. Laivayhtiöt A ja B olivat vaatineet, että ammattiyhdistyksiä C, D ja E kielletään sakon uhalla saartamasta A:n ja B:n alusta. Käräjäoikeus määräsi asiassa vastaajia kuulematta väliaikaisen turvaamistoimen. Kihlakunnanvouti päätti turvaamistoimen täytäntöönpanosta ja hyväksyi yhteisen hakijavakuuden määrän. A ja B peruuttivat turvaamistoimihakemuksensa, kun alus oli poistunut satamasta.
Tämän jälkeen A ja B vaativat käräjäoikeudessa, että kihlakunnanvoudin vakuuden hyväksymistä koskeva päätös kumotaan ja vakuus palautetaan tai sen määrää alennetaan. Käräjäoikeus hylkäsi valituksen. Hovioikeus totesi, ettei turvaamistoimen hakemisesta tai täytäntöönpanosta ollut aiheutunut oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 11 §:ssä tarkoitettua vahinkoja tai kuluja ja määräsi vakuuden palautettavaksi A:lle ja B:lle.
Korkeimman oikeuden arvioitavana oli kysymys siitä, oliko vakuuden palauttamiselle edellytyksiä, kun vahingon ja kulujen korvaamista koskevan kanteen määräaika ei ollut vielä kulunut umpeen sekä siitä, mitä vahinkoja ja kuluja vakuuden oli turvattava.
Ulosottokaaren 3 luvun 45 §:n mukaan vakuus on palautettava sen antajalle, kun se oikeus tai vaatimus, jonka turvaamiseksi vakuus on annettu, on toteutunut taikka tuomiolla hylätty tai muuten lakannut. Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 12 §:n 2 momentin mukaan vahingonkorvausta koskeva kanne on puhevallan menettämisen uhalla nostettava vuoden kuluessa siitä päivästä, jona turvaamistoimi peruutettiin, tai jos toimenpidettä koskevasta päätöksestä tehty valitus on vielä ratkaisematta, siitä lukien, kun asia on lopullisesti ratkaistu.
Korkeimman oikeuden mukaan lainsäädännössä asetettu määräaika, jolla turvataan vahingonkärsijälle mahdollisuus selvittää, mitä vahinkoja turvaamistoimen asettamisesta on aiheutunut ja toisaalta varmistetaan, etteivät vakuutena olevat varat ole tarpeettoman pitkään ulosottomiehen hallussa. Näin ollen turvaamistoimen yhteydessä asetettu hakijavakuus voidaan palauttaa, kun vastaajan oikeus aiheutuneiden vahinkojen korvaamiseen on toteutunut tai tuomiolla hylätty tai muuten lakannut ja vastapuolen oikeus vaatia korvausta peruutetusta täytäntöönpanosta on lakannut. Turvaamistoimen peruuttaminen tai raukeaminen ei siten yksinään riitä vakuuden palauttamiseen.
Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 11 §:ssä ei yksilöidä tarkasti niitä kuluja, joita vastaaja voi vahingon ohella vaatia tarpeettomaksi osoittautuneesta turvaamistoimesta ja jotka tulee siten ottaa huomioon arvioitaessa hakijavakuuden suuruutta. Korkeimman oikeuden mukaan lähtökohtana tulee kuitenkin pitää sitä, että vastaaja saatetaan vahingonkorvauksella samaan asemaan, jossa hän olisi ollut, jos tarpeettomaksi osoittautuneeseen turvaamistoimeen ei olisi alun perin ryhdyttykään. Näin ollen tällaisia vakuudella katettavaksi tulevia kuluja voivat olla myös sellaiset oikeudenkäyntikulut, jotka vastaajalle voidaan arvioida syntyvän siitä, että hän vastaa turvaamistoimea koskevaan hakemukseen.
Turvaamistoimella C:tä, D:tä ja E:tä oli kielletty saartamasta laivayhtiöiden alusta. Turvaamistoimen yhteydessä määrätyn 100 000 euron hakijavakuus oli koskenut kyseisille yhdistyksille mahdollisesti syntyviä vahinkoja ja kuluja. Kihlakunnanvouti ei vakuuden määrää arvioidessaan voinut tietää, kuinka kauan turvaamistoimi tulee kestämään. Kuitenkin turvaamistoimea koskevan hakemuksen ja käräjäoikeuden päätöksen perusteella kihlakunnanvouti olisi voinut arvioida turvaamistoimen luonnetta ja kestoa ottamalla huomioon sen, että alus pääsee poistumaan satamasta, jos turvaamistoimi toteutetaan. Kuitenkaan kihlakunnanvoudin päätöstä ei voida pitää vakuuden määrän osalta virheellisenä eikä hakijavakuutta voida osaksikaan määrätä palautettavaksi sillä perusteella, että vakuuden määrä on arvioitu väärin.
Korkein oikeus kumosi hovioikeuden päätöksen ja ratkaisi asian käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen mukaisesti.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa